Aallot lyövät korkeina,
paiskaavat vettä
yksinäiseen aallonmurtajaan.
Viima käy kylmänä kasvoilleni,
sekoittaa hiukseni,
pureutuu iholleni.
Pimeässä,
myrskyn noustessa
nostan käteni tuulta vasten.
Heitän vaahtopäihin
menneen elämäni
toivon ja rakkauden.
Taivas pudottelee pisaroita,
suree kanssani
merenpohjaan painunutta.
Lasken käteni,
seison hetken hiljaa
kuin muistoa kunnioittaen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniisti kirjoitettu voimakas teksti luopumisesta, tässä kohtaa vielä surumielisesti, mutta eteenpäin katsoen. Hienosti piirretty myrskyn luontokuva ja irtipääsemisen tunnelma. Pidän myös symbolitasolla. Ja lopetuskin vaikuttava.
tyylikästä kerrontaa
pidin todella paljon