merenpohjaan painunut

Runoilija marjoska

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.3.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Aallot lyövät korkeina,
paiskaavat vettä
yksinäiseen aallonmurtajaan.

Viima käy kylmänä kasvoilleni,
sekoittaa hiukseni,
pureutuu iholleni.

Pimeässä,
myrskyn noustessa
nostan käteni tuulta vasten.

Heitän vaahtopäihin
menneen elämäni
toivon ja rakkauden.

Taivas pudottelee pisaroita,
suree kanssani
merenpohjaan painunutta.

Lasken käteni,
seison hetken hiljaa
kuin muistoa kunnioittaen.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kauniisti kirjoitettu voimakas teksti luopumisesta, tässä kohtaa vielä surumielisesti, mutta eteenpäin katsoen. Hienosti piirretty myrskyn luontokuva ja irtipääsemisen tunnelma. Pidän myös symbolitasolla. Ja lopetuskin vaikuttava.

tyylikästä kerrontaa

pidin todella paljon

 

Käyttäjän kaikki runot