elämän sumuvalot

Runoilija marjoska

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.3.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Katson pimeään
näkemättä mitään.

Sumun verhotessa tieni,
törmäilen sokkona
epävarmuustekijöihin.

Tahdon raottaa,
verhoa,

nähdä
varpaitani pidemmälle,

lyödä elämän sumuvalot päälle.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno vertaus. Löytyisköhän itseltäni ne sumuvalot myös..

mutta eikö elämästä katoa mieli kun epävarmuustekijät muuttuvat näkyväksi valoksi?
herätit ajatukset

Aika hyvä metafora... Näin kun itsekin nyt opettelee ajamaan. :D Ja ehkä vähän elämäänkin.

hyvä

 

Käyttäjän kaikki runot