Tulin kotiin,
odotin sinun näkemistäsi.
Ilahtuen lähdit juoksemaan
minua kohti.
Häntäsi heilui,
niin kuin aina.
Haukahdit,tervehdit minua.
Huusin sinulle "hei!"
Seuraavaksi kuulin,
ulvahdit,
tiesin sillä sekunnilla,
et kunnossa ole.
Juoksin luoksesi,
huusin apua.
Tiesin,en enää sinun häntäsi heiluvan näe.
En pystynyt jäämään viereesi,
huusin,turruin,kyyneleet valuivat.
Hetken kuluttua minulle sanottiin,
et ole enää luonamme.
Lähdit pois,jättäen ikävän.
Itkin,syleilin sinua,rakas.
En halunnut sinua menettää.
Hieman jo helpottanut,
ikävä kumpuaa rinnastani.
Vielä en ole pystyny
viimeisellä leposijallasi uudelleen käymään.
Päivittäin olet ajatuksissani,
vieläkin kyyneleet silmissäni.
Minun on ikävä sinua.
Selite:
Rakas kultsikkani kuoli keväällä, jo aiemminkin aiheesta runoja. Nousi erityisesti mieleeni silittäessäni ihanaa kisua perjantaina. Laukaisi patoutuneet tunteet <3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lemmikin menettäminen on aina surutyön paikka ja pitkäkin prosessi joskus. Multakin yksi ihana, iso, siis ISO Romeo- kissa kuoli ja toinen 2v. pikkuneito -leinikki kesällä vaan katosi. Nyt niskassa istuu, tapansa mukaan, pikkuinen Mörkö-vauvakisu.
Vanha Aatu-kollini sai seuraa ja tykkää pienestä yhtä paljon kuin minä.