Jälleen nousen pyörän selkään,
tuntuu pahalle.
Heikosti lähden liikkeelle,
jalat tärisevät.
Hyvinhän minä pystyssä pysyn
Suojatie edessä,
tuleeko autoa!?
Ei tule,
uskallanko ylittää?
Pakko minun on,
matkani jatkuu tuonne eteenpäin.
Kulma.
Pahin pelkoni.
Kulma.
Jarrutan. Melkein pysähdyn.
Kulma.
Tuskan hiki nousee pintaan,pelottaa.
Kulma.
Huh. Selvisin. Ei muita liikkeellä samassa kulmassa.
Pääsen perille.
Sehän meni hyvin. Vielä pitäisi selvitä paluumatkasta.
Sama kulma.
"Iiiiiiiik!"
Sieltä tuli toinen pyöräilijä. Pelästyin. Panikoin.
Pysähdyin.
En vaan pääse kauhukuvasta yli.
Kulma.
Selite:
Kesäisen pyöräkolarin tuntemuksia. Uskokaa vain, myös kaksi pyörää voivat ajaa kolarin, josta on ikäviä seuraamuksia. (Pyörä ajoi päin pyörääni,lensin autotielle,polvessa nestepussi ja nivelet turvonneet, kolarista aikaa 3 kk)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vammoitta vastaavasta selvinneenä ja vastapuolen kolhuja paikanneena muistan hyvin vuosikymmenten takaisen tapahtuman. Nyt, kun muistutit. Pääsee siitä kauhukuvasta yli, ei sen muistosta.