Tuulen hento vire hiljainen kasvojani hipaisee,
se tuo mulle kesän tuoksun autuaan ja iloisen.
Liplattaa laineet rannassa olevaan laituriin,
katson kaus järven pintaa ja tyynyys minut valtaa niin.
Vaikka on hyvä olla, kaukana kiireestä kaupungin,
huomaan silti miettiväni, vain sinua, sinua rakkahin.
Taas kun mietteeni hairhaileepi se minulle,
silmänkulmaan kirkkaan helmen luo,
se valuu pitkin posken pintaa,
kuin kaipas sekin sun luo.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
