Miksi näin ahdistaa, tuntuu kuin ei enää jaksaiskaan.
Matto pois jalkojen alta vedetään ja sydän tapetaan ikävään.
Paikalle jossa joskus oli sydän on vain kylmä kivi.
Miksi ees enää yrittää, tää elämä on muutenkin niin hirveää.
Mua ei kai ole tarkoitettu onnelliseksi koskaan tulemaankaan.
Ehkä kannattaisi johon koloon piiloutua ja mennä nuolemaan haavojaan.
Tältää tuntuu kun elämä menee jo muutenkin päin helvettiä ja ainut asia jonka tähden on jaksanut elää
Katoaa kuin juoksu hiekkaan vajoaa, maailman värittömäksi palauttaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
