Voisitko joskus edes kuvitella hyväksyväsi minua?
Päästää minut edes hetkeksi maailmaasi, ja minut sinun.
Olisiko se liian paljon pyydetty.
Haluaisin tuntea sinut, niinkuin veljeni tuntee sinut, ja sinä hänet. Juteltaisiin edes hetki.
Pyydän anteeksi, kun kerran valehtelin. Mikset sinä voisi pyytää minulta anteeksi, niitä monia kertoja, jolloin valehtelit minulle. Minulle riittäisi vain yksi sana.
Mutta jos et todellakaan välitä minusta, etkä hyväksy. En voi tehdä mitään. Se on harmi.
Mutta vielä sinulla on hetken tilaisuus, ennekuin olet poissa. Olen valmis antamaan kaiken anteeksi, jos nyt hyväksyisit minut.
Tahdoin todella sitä, mutta sinä et koskaan halunnut. Siispä nyt olet poissa, ja menetimme tilaisuutemme toisiamme kohtaan.
Siksipä itken. Isäni mun...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Riipaisevaa... Ja valitettavan totta, monessa perheessä. Kuitenkin... elämä jatkuu.