Hiljaisuus vallitsee, äänet ovat kaikonneet.
Lattialla sotku, lasinsiruja ja paperia, myös kaadettu roskakori. Asunto on sekaisin ja tavarat rikki, muttei niin sekaisin kuin mieleni, eikä niin rikki kuin sydämeni.
Ovi paukahti jälkeesi jo tunteja sitten, mutten pysty nousemaan. Silmäni ja mieleni ovat mustana. Kädessäni on syvä haava. Se vuotaa verta. Niin myös minun sydämeni vuotaa verta.
Miten saatoit rikkoa minut, ja kotini. Miten saatoit minut tähän jättää, kuin minkäkin arvottoman esineen. En voi antaa enää anteeksi. Miksi löit ja satutit ?
Rakkaus ja se kaikki hyvyys ovat kuolleet. Jäljelle jäi vain suuri sotku ja tyhjä, ikuisesti rikki oleva sydämeni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
What?
Väkivalta on todella väärin ja kaikki fyysinen satuttaminen, myös tavallaan henkinen. En osaa ulkopuolisena oikein kommentoida asiaa, mutta olethan rohkea ja nouset suosta, vaikka vaikealta tuntuisi.
Apu voi olla yllättävän lähellä,
sinulle voi jäädä isotkin haavat kokemastasi,
VOIMIA!
Runosi purkaa surun ja pettymyksen tunteita upeasti. Hylätty on tunteesi.
rakastuin tähän. rankka runo, mutta niin on elämäkin. kaikesta pitää kai puhua avoimesti. itekin oon yrittänyt väkivallasta kirjottaa, että ihmiset tajuis miten väärin se on. voimia sulle!<3