Minä vain istun tässä, ja katselen sinua. Siitä on jo kuukausia, kun lähdit. Silti lähtösi polttaa yhä mieltäni, ja satuttaa minua. Olen vain ulkopuolinen, ulkopuolinen sinun elämässäsi.
Muistan silti yhä ajan, kun olin ainoa, ja paras ystäväsi. Jaoimme ilot ja surut. Mutta nuo ajat ovat nyt mennyttä. Ja olen vain ulkopuolinen, ulkopuolinen sinun elämässäsi.
Valehtelisin, jos väittäisin, etten kaipaa sinua. Sinun nauruasi, hymyäsi. Sitä, kun olit vihainen. Mutta nyt olen vain ulkopuolinen, ulkopuolinen sinun elämässäsi.
Nousen ylös, ja katson ympärilleni. Ainoa, mitä näen, on iloiset ihmiset, parit. Iloiset asiat tekevät minut sairaaksi nyt, minut ulkopuolisen, ulkopuolisen sinun elämässäsi.
Kävelen läheltä ohitsesi, ja sinä katsahdat minuun. Näen kuinka alat muistaa yhteistä aikaamme, muistojamme.
Mutta sitten lasket katseesi, ja suutelet uutta löytöäsi, ja jatkat uutta elämääsi. Ja minä olen vain ulkopuolinen, ulkopuolinen sinun elämässäsi.
Minä pidän kiinni muistoistani, menneisyydestäni. En halua päästää irti sinusta, meidän menneisyydestämme. Mutta olen vain ulkopuolinen, ulkopuolinen sinun elämässäsi
Ulkopuolinen,
ulkopuolinen,
tuuli kuiskaa sitä sanaa, mikä minusta on tullut sinulle,
ulkopuolinen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


