Musta kuningatar, omassa hautajais saattuessaan,
vielä kuun valonkin loistaessaan.
Kallioiden kumina saa ikiroudan alta jotain elollista
nousemaan.....
vaeltaja pyhiinvaeltajien ovella,
odottaa tulineitoa, miekka vedettynä
loihtii tuulen häntä tuoden, käsätulen käärmeen kahlitsemana.....
vanhan maagin sanat riimeinä, sanoina suustaan tulevat
pois vastustajat karkoittavat, polut pimeässä kartoittavat
vain kurkoittaen päätään, se saa kaikki nousemaan, ilmaan katsomaan......kurkoittamaan
jahtasin tuulta, kuin säilyttäisin lumihiutaletta kädessä
kuin vetäisin miekkaa kalliosta rasvaa käsissä
holveissa kuolemattomien, keskellä suurten kuningaitten olen narri tehtäväni on yksi ja ainoa : palvelen
kultaisessa hovissa tanssivan liekin kanssa maagi kansaa tanssittaa, transsissaan marssimaan
kohti suurta ja uutta....tuntematonta
vaatien sanoihinsa alistumaan
hän ottaa muodon ihmisestä sudeksi, päästää suustaan tuskan huudon ilmoille ikiajoiksi
....se kajahtaa vuosia ikuisista kallioista
....huutaa takaisin yhtä vanhoista metsiköistä
petti hän toisen, astui puolella pahuuden
hylkäsi kaiken, kunniotuksen ja oikeamielisyyden
vaikka vannoi valan kultaisen, sinetöidyn alla vanhimman vaahteran
veripisroita itkiessä, ikuisesti samassa pisteesssä
unen kaupungin saavuttaessa, sen ratsastaja katsoo taivaalla
odottaa kunnes viimeinen allianssi on koolla
kotkan siiven iskut repivät taivasta, kuin myrsky laivaa
ei epäilystäkään tuonelan herra mukanaan palvelijat palaa
tulossa maailmaan sille sopivaan, oikeaan aikaan
tuulessa uuden maailman vanha pois alta palaaa
perässä kehityksen, perästä mullistuksen
maailmaa muokkaavien, aikaa halkovien
aika tylsistyi jä sirpaleiksi mureni
avaruus antautui ja lampeen ui
avautuivat mustat aukot, pimeaät materiat
uidessani kosmisessa metsälammessa
revontulet sinkoutuvat puista kultaiselle taivaalle
maagi ruskan kaiken näkemämme ylle
esiriippuun yletyn, tylsistyn
olemiseni tarkoitus vain yksi syy
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi