jos olet lähdössä sulje ovi
en tahdo enää ketään tänne
maatessani humaltuneena lattialla
tai kuolleena, rantautuneena kotiin
milloin itken, itken sokean itkua
silmäni tyhjänä, sieluni riekaleina
ammun taivaalle sanoja
rakastelen taivasta salamoilla
rakas ystäväni sinäkin olet sokea
yrittäessäsi ottaa kiinni aikaa
sulje silmäsi, ota kädestäni
vien sinut pakanoiden puutarhaan
kädestäsi puristan tuskan pois
poistan hämyn luomistasi
takerrun maahan, joka minut synnytti
revin irti metallin, joka minut tappoi
sulje silmäsi, herätän itseni
veistän naamion kasvoiltan >
............
valoni.................
Selite:
sokea voi nähdä, näkevä voi olla sokea
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi etenee hyvin, kokonaisuus on eheä. Liika monimutkaisuus on karsittu pois, siitä pidän. Tämä herättää myös paljon ajatuksia, nimenomaan siitä sokeudesta ja näkevyydestä -ja onko niitäkään sitten lopulta edes olemassa.
Lopetus särähtää korvaan. Kaksi viimeistä säettä oikeastaan, muut toimivat hyvin. Ehkä noita pisteitä ei välttämättä tarvitsisi viimeisellä rivillä.