Rakkautta(KO)

Hän oli matkalla valmistuaksee just lukiosta/
lapsuus oli ollu huono mut tää tyttö oli selvinny/
kaikesta paskasta mitä oli menneisyydes ollu/
tehny duunii paskalla palkalla kassalla ja juottoloissa/

silmänsä oli niin siniset ja viattomat,
se liikku aikansa väärässä seurassa, oli paljo poissaoloja/
janina frostellit ja muutki mallit, ei kauneudes pystyny vastaamaa/
se oli luonnollinen ja viel fiksu, ei mikää ihme et sai mut sen silmii hukkumaa

meillä oli hauskaa aina ku tavattiin, mut ei sekää riittäny/
tahdoin vaan et se mun sylii ois kokoajan lentäny/

paljo erilaisii naisii ´mut toi sai mut oikeesti elämää kelaamaa/
välil veettii bisset ja se mun kainalos sai mut relaamaan/
en saanu tarpeeksi koskaa,/
mut en tajunnu et sen menneisyys sai sen vetää kaikkee paskaa/
se salas sen multa, verhos sen sairauteensa/

rakastin niin syvästi, mut ihmiset ketä eniten rakastaa ne tulee sua satuttaa/
se valmistu koulust lopulta mä luulin et sitä alkas helpottaa/
mä taisin olla ainoo kuka sille anto apua /
eihän rikkaan perheen lapsilla voi olla ongelmia/

se käännytettii psykiatrinki ovelta, vaikka oli jo pahat ajat sen ovella/
no mun piti lähtä inttii, hain lykkäyst tytön takii mut se hylättii/
pidin unelmat et se vaan jaksas, joka ilta sille soitin/
ja se soitti mulle takas, paitsi yhtenä iltana/

¨mä en kuullu siitä mitää, pääsin lomille enkä löytäny sitä mistää/
¨mun sieluun riipi ajatus painajaismainen, epätodellinen/
jouduin lähtee takas vankilan uhalla/
joka ilta, kuin unessa.. soittoo ootin vaan/

mä siellä paskassa tetsasin ja yöllä itseni itkuun nukutin/
kunnes mulla soi puhelin: en muista mitää siitä hetkestä/
paitsi sen et ääni mulle kerto yliannostuksen viemästä mun tyttösestä

e vielä hengitti teholla, konee avustuksella/
¨mä juoksin portin läpi ja lähin häntä kohti autolla/
¨kohti sairaalaa jossa mun rakasta pidettii/
mitä mä siel näin ei näin!, mua iljetti/

niin kaunis kukka oli haihtunu pois/
ihan kokonaa kuihtunu pois/
se makas letkuissa ja putkissa, elämäni muuttu samalla hetkellä/
ekg alko näyttää suoraa viivaa, siinä mä murruin ihmisten keskellä/

mun tyttö oli pois lentäny muiden enkeleiden joukkooon/
värit mun maailmas muuttu, olin jääny yksin loukkooon/
enkä voi unohtaa tota koskaan, enkä haluakkaan/
kai toi o taas sitä paskaa joka mua vahvistaa/

mut enmä tahdo vahvistuu vaan kokee saman tuntee uudellee/
ja tiesin ettei niin käy, ainakaa vuosituhanteen/

yks ajatus mun mieless’ seurata tyttööni toiselle puolelle rajaa/
mä kuolin sisältä useeksi vuodeksi, vedin paskaa/
unohin miltä tuntuu välittää tai rakastaa/
välil mietin sitä aikaa ja sitä rakasta/

hyväksikäytettynä, mä vaan tukena voi olla aika raskasta/
joskus mietin miten se jakso yksinäisyydessää olla ranteita aukasematta/
kymmenne vuoden jälkeenki tulee tippa mun silmään/
taisin tehdä pirun kaa sopimuksen rakastumisesta ikään!(/

tost ajast muistot vaaan,vaikka ne yleensä satuttaa/
mut nyt ku miettii nii onneks en ite tehny samaa/
virheet opettaa, jos niistä oppia tajuaa/
älä lyö viel pöytääs viimesii kortteja/