muurien keskellä

cinderella näyttää niin helpolta, mikähän hänellä on?
romeo itkee, joku sanoo että oot vääräs paikas, poistu!
ainoassa paikassa, jossa ei ole ketään
ainoa ääni mikä kuuluu ambulanssin lähdettyä on itku julian

kuu piiloutuu ennustaja eukkoa
ennustaa juudaksen palaavan, dubloni pussin piilottaa

muurit kertoo tarinaa tuhansista elämistä
jumalat torneissaan kivääreissään

22-vuotias synttäreillään rautaesiriippuu roikkuu pihalla
silmät kertovat hänen olevan jo vanha mies
robin hood mielestään, muurien sisälle viedään

muistot autonsa takakontissa kertovat elämää
polttaa viimeistää savukettaan ja hieroo silmiään

tohtori kuolema katsoo potilaitaan
paikallisia luusereita, lääkäreitä ja työmiehiä
pitää sanansa ja maansa, puhaltaa kynttilät sammuksiin

hänen apurinsa kätyri paha nauraa syanidi loukossaan
tien toisella puolella naulataan lautoja ikkunoihin
syöttö alkaa kohta, sitä on piilouduttava

ne tappaa sen itsevarmuudella, myrkytettyään sanoilla
keskiyöllä koko superihmis joukko kerääntyy kuulemaan

tehtaalle sydänkohtaus koneen ääntä
se tarttuu heidän olkapäihin eikä päästä ketään karkuun

kaikki nämä ihmiset kenestä puhuit on aika laimeita
piti muuttaa niiden kasvot että saadaan vähän eloa

muurien keskellä sanat hukkuu vaikerruksiin
ei saanut romeo juliaansa
huuliharppu orkesterin hautajaisiinsa