Kapenevan kujan juoksua,
halua olla jokin,
normaali.
Lopun alussa minä alan tulla ehjäksi,
vapaaksi, riippumattomaksi.
Miksi minä aina,
olen halunnut asioista,
joista en tule onnellisesi.
En tiedä.
Pikkuhiljaa näen avoimin silmin,
näen sen,
millainen todella olen.
Samalla näen sen,
milloin minä olen onnellinen.
Minulle onnea on vapaus,
eheys,
minuuteni löytäminen.
Lakkaan elämästä muiden kautta,
lakkaan elämästä muille.
Silloin,
lopultakin,
olen onnellinen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvällisiä tunteita runossasi,
kohti elämää omin avuin.
Viisaasti ajateltu.
Tykkäsin tästä.