Vuosia sitten ystävän kanssa
tehtiin juhannustaikoja.
kimpuiksi poimittiin kukkia,
oikein seitsemää sorttia.
Vähän naureskellen, kujeillen
naiset pellolla kukkia keräili
- "koskaan ei tiedä
jos vaikka unessa näkee sulhonsa"
- "vaan sammakkoa en siedä"
Sitten kukkakimput tyynyn alle
sulhoa katsomaan morsiamelle.
Juhannusaamu pettymyksen toi,
ei unessa miestä näkynyt, voi.
Mökkirannassa naiset polskutteli
ja haaveillen jutteli:
- "jospa mies vastaan tulisi, tuleva kulta olisi"
- "komea, hyvätapainen minua ihastuttaisi"
Saunaan välillä kirmaistiin,
bikinitkin pois riisuttiin.
Aurinko mukavasti helli,
linnut lauloi, sirkat siritti,
naiset alastomina nurmella kelli.
-"PÄIVÄÄ"
Siinä seisoi mies,
tuleva ylkäkö kenties?
Olihan siinä ylkä!
Vanha kaljupää, lyhyhyenläntä.
Alastomuutta virnisteli,
lähemmäksikin asteli.
Töllötti suu avoinna
- eikä yhtään hammasta!
Voi mikä juhannussulho!
Jo täyttyi naisten kulho.
Hetkessä siitä tokeni,
nauraen saunaan naiset pakeni.
Enää ikinä en juhannustaikoja tee,
kun tuollaista ylkää ehdottelee!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Repesin :D
Tuollaista se Juhannus-taikuus on;)..vaan jos suudellut olisit miestä,kenties hän prinssiksi muuttunut olisikin?..hyvänmielen runosi on
Muistojen kanssa on hyvä elää.
Onnitteluni päiviä juhlivalle.
Nauruun purskahdin..kiitos makiasta runoaarteesta ja onnee synttäreihen johdosta :D
Mainio runo, pidin paljon! :)
Kiehtova kertomus, hauskasti ja mukaansa tempaavasti tarinoitu. Näitä sattuu tekevälle :-)
Hauska kerronta, kiva asettelu ja tarinan yllättävä käänne, vaikkakin odotettavissa ollut, tekevät tästä nautinnollisen kesärunon.
Heh! Tämä on kerrassaan mainio runo.