Joskus sitä vaa tajuu,
ettei kaikki meekää niinku luuli.
O maailma sulle mustaa valkosella,
suoritusportaiden paratiisi.
Sun ajatus on jähmee, tahmee
ja huonokuntonen.
Mun ajatus on urheilijaluonne,
tuhanne metrin pikajuoksija.
Se kiitää, loikkii, hyppii ja tanssii
ja kirmaa pitkin aivokuorta,
mikä se sitten onkaan.
Mu maailma on tihee viidakko täynnä värikkäitä kukkia.
Mistään siitä mustasta ja valkosesta e saa kii.
Ku vast nyt tajusin, ettei maailma meekää nii..
Ei se oo mikää satumetsä
- metsä jos vois leijailla purppurasiivin.
Se on betonikaupunki.
Ja siellä mä kuolen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
