En ehkä ole ollut koskaan prinsessa.
Diivaksi vasta nyt varttunut
kun on teinin ylpeys karttunut.
Olin ehkä enemmänkin peikkolapsi.
Hiekassa möyhinyt, multaakin pöyhinyt.
Sinulle kelpasi mörrimöykky.
Kasvatit ja huolet kannoit.
Viisaita neuvoja mulle annoit,
mut ilman virheitä silti ei pärjää yksikään.
Sen kerron nyt kautta peikon kantapään.
Vaikka välillä sulle huudan
Ja uhkaan, että pois muutan.
Oot silti rakas, tiedät sen,
Vaik’ tenityttönäs sitä usein kerro mä en.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi