Säkkipimeys etsii
valoa,
ja ihmetteli
miten nätti
nainen osaa
aavistaa
ja arvailee
kaikkea kokemaansa
 
ja valohan
tuli,
juoden
menestykselle
 
arvioiden
kokemustensa
merkityksiä
 
nosti sormensa,
ja mietti
lukumäärää
 
todellisten
auktoriteettien
summaa
 
kylmänväreiden
juosta,
tahdonvoimassa
 
 
 
 
 
 
naisen on
peräännyttävä,
pelastaakseen
tärkeimmän
 
rationaalisen
tunteen puskea
vankkaa muuria
 
jotta silmät
osaisivat katsoa
tapahtuneiden
tekojen ääreen
 
pitää uskonsa,
puolittamattoman
sielunsa vain
onnellisuuden
tähden
 
ettei astuisi
elämän asettamaan
ansaan
 
ottaisi roolia
halun ja tunteen
kykyyn
raapia saalista
 
omilla aseillaan
 
 
 
 
 
 
kevytmielisyys sanan
varsinaisessa
merkityksessä
 
lukkojen takana
hellitty liikutuksen
pilvi,
joka aukaisee
naamionsa
 
kaiken aina
lähtiessä
leikistä
 
peläten seuraavaa
askelta,
mitä siitä
voisi seurata
 
siitä kun
heittää haasteen
ja saa vastauksen
 
tai
 
tuntee uskonsa
uskottomuuden,
miten se
nukuttaa ja
tutkii
 
pintaa
sisältöä
 
miettien
vapautuneen
ajatuksen
 
teeskentelyn
vai toden
ottaa omansa
 
vaientaa omatuntonsa,
kysyä kunniallisuuden
nimeä
 
 
 
 
 
oliko nainen
tiennyt vai
tietämätön
 
rakkauden
kuolemattomuudesta,
siitä mikä
sen kyseenalaistaa
 
ruumiin rakenne
on kireydessään
kuin soitin
 
unelmat ovat
tehty ylitettäväksi,
uskonsa
puoleensavetävänä
kädet ristissä
 
on rakkautensa
nimi
 
ja hän tiesi
 
 
 
 
 
 
pyöreä takamus
voi
muistuttaa
aurinkoa
 
noustessaan
ja
laskiessaan
mailleen
 
sarkasmia
sammuneena
tai tuomittuna
 
jeesus ja
rasputin
olivat
suuria valloittajia
 
sillä erolla,
että toinen
teki iloiten
syntiä
ja joutui
helvettiin
 
toinen taas
menetti
taakkansa
painon
hartioiltaan
 
ja sillä
katseella
eleellä
on valtava
merkitys
 
mahdotonta vastaan
taisteleminen
on
aina mahdotonta
 
vakkakin
inhimillistä
 
 
 
 
 
 
sillat ovat
ennekin
ylittäneet
uskon virtoja
 
ruumiiseen
se on kirjoitettu,
sieluun
sisäkkäin
 
ainetta,
henkeä
 
unta
astua
jalkojen juuren,
vapinaan
 
ja niin se
nuuhkii
alamaistaan
 
yrittäen lukea,
nuolla
ollakseen täydellinen
 
ollakseen
ihanan suun
silkki,
joka on
sormuksen
muotoinen usko
 
erottaa uneksijat
juopuneista,
riisuutumisen
kaipuun
mahdollisuus
elää
 
 
 
 
 
 
uskoa
heittäytymällä
kuoleman käsiin
 
uskoa rakkauden
pelastavan,
onnellisuuden
syntyvän
olemassaolosta
 
eikä se
kysy nimeä,
kaunista pyhäpukua
 
on ylitettävä usko
ja rakkaus,
joka tuoksuu,
mutta sitä
ei voi poimia
 
on vain
pehmeä
hiljaisuus
 
ja vain
ympäripäissään
rakkaudesta
 
voi tietää
mitä
siitä
kivijalasta
sikiää
 
 
 
 
 
 
 
 
ja takaisin siihen
valoon
 
millainen
elämäntase
naisella oli
korkeudessaan
ollut ja
miten kokemukset
olivat nauttineet
olemassaolonsa
mittareilla
 
tunteeko siinä
katseessa
voittajan vai
häviäjän
 
miten hän
oli säätänyt
moraalinsa,
miten kauneuden
kaipuunsa
 
miten aika on
aina
elämää
nopeampi
ryppyineen ja
harmaantumisineen
 
kuvittelematon
muuttuu osaksi
todellisuutta
 
sitä uskon
johdattamaa siltaa
 
sitä jossa
on osa nuoruutta,
osa kokemusta
ja paljon
sisään
patoutunutta rakkautta
 
mielikuvituksen
ulottuvilla,
mutta aina
niin kaukana
 
 
 
 
kaipuun mitätöidä
menneisyys,
tehdä radallaan
kulkenut
elämä
arvottomaksi
 
ja kaikki vain
yhden vaivaisen
rakkauden tähden
 
todellisia
arvoja arvottomuuden
todellisuudessa
 
pikkusievyys yhdestä
ihmiselämän
ihanteesta vastaan
mooseksen kymmenen
mahdollisuutta menettää
yöunensa
 
mahdollisuus kaiken
olevan puhdasta puhtaille,
oikeana pitämäänsä
sidettä silmillään
 
ollen sinussa nyt
säkkipimeydessä
kaikessa
naurettavuudessaankin
(sielun vaellus täyttymyksen polkua)
 
kiitos rakkaani
 
 
valoa,
ja ihmetteli
miten nätti
nainen osaa
aavistaa
ja arvailee
kaikkea kokemaansa
ja valohan
tuli,
juoden
menestykselle
arvioiden
kokemustensa
merkityksiä
nosti sormensa,
ja mietti
lukumäärää
todellisten
auktoriteettien
summaa
kylmänväreiden
juosta,
tahdonvoimassa
naisen on
peräännyttävä,
pelastaakseen
tärkeimmän
rationaalisen
tunteen puskea
vankkaa muuria
jotta silmät
osaisivat katsoa
tapahtuneiden
tekojen ääreen
pitää uskonsa,
puolittamattoman
sielunsa vain
onnellisuuden
tähden
ettei astuisi
elämän asettamaan
ansaan
ottaisi roolia
halun ja tunteen
kykyyn
raapia saalista
omilla aseillaan
kevytmielisyys sanan
varsinaisessa
merkityksessä
lukkojen takana
hellitty liikutuksen
pilvi,
joka aukaisee
naamionsa
kaiken aina
lähtiessä
leikistä
peläten seuraavaa
askelta,
mitä siitä
voisi seurata
siitä kun
heittää haasteen
ja saa vastauksen
tai
tuntee uskonsa
uskottomuuden,
miten se
nukuttaa ja
tutkii
pintaa
sisältöä
miettien
vapautuneen
ajatuksen
teeskentelyn
vai toden
ottaa omansa
vaientaa omatuntonsa,
kysyä kunniallisuuden
nimeä
oliko nainen
tiennyt vai
tietämätön
rakkauden
kuolemattomuudesta,
siitä mikä
sen kyseenalaistaa
ruumiin rakenne
on kireydessään
kuin soitin
unelmat ovat
tehty ylitettäväksi,
uskonsa
puoleensavetävänä
kädet ristissä
on rakkautensa
nimi
ja hän tiesi
pyöreä takamus
voi
muistuttaa
aurinkoa
noustessaan
ja
laskiessaan
mailleen
sarkasmia
sammuneena
tai tuomittuna
jeesus ja
rasputin
olivat
suuria valloittajia
sillä erolla,
että toinen
teki iloiten
syntiä
ja joutui
helvettiin
toinen taas
menetti
taakkansa
painon
hartioiltaan
ja sillä
katseella
eleellä
on valtava
merkitys
mahdotonta vastaan
taisteleminen
on
aina mahdotonta
vakkakin
inhimillistä
sillat ovat
ennekin
ylittäneet
uskon virtoja
ruumiiseen
se on kirjoitettu,
sieluun
sisäkkäin
ainetta,
henkeä
unta
astua
jalkojen juuren,
vapinaan
ja niin se
nuuhkii
alamaistaan
yrittäen lukea,
nuolla
ollakseen täydellinen
ollakseen
ihanan suun
silkki,
joka on
sormuksen
muotoinen usko
erottaa uneksijat
juopuneista,
riisuutumisen
kaipuun
mahdollisuus
elää
uskoa
heittäytymällä
kuoleman käsiin
uskoa rakkauden
pelastavan,
onnellisuuden
syntyvän
olemassaolosta
eikä se
kysy nimeä,
kaunista pyhäpukua
on ylitettävä usko
ja rakkaus,
joka tuoksuu,
mutta sitä
ei voi poimia
on vain
pehmeä
hiljaisuus
ja vain
ympäripäissään
rakkaudesta
voi tietää
mitä
siitä
kivijalasta
sikiää
ja takaisin siihen
valoon
millainen
elämäntase
naisella oli
korkeudessaan
ollut ja
miten kokemukset
olivat nauttineet
olemassaolonsa
mittareilla
tunteeko siinä
katseessa
voittajan vai
häviäjän
miten hän
oli säätänyt
moraalinsa,
miten kauneuden
kaipuunsa
miten aika on
aina
elämää
nopeampi
ryppyineen ja
harmaantumisineen
kuvittelematon
muuttuu osaksi
todellisuutta
sitä uskon
johdattamaa siltaa
sitä jossa
on osa nuoruutta,
osa kokemusta
ja paljon
sisään
patoutunutta rakkautta
mielikuvituksen
ulottuvilla,
mutta aina
niin kaukana
kaipuun mitätöidä
menneisyys,
tehdä radallaan
kulkenut
elämä
arvottomaksi
ja kaikki vain
yhden vaivaisen
rakkauden tähden
todellisia
arvoja arvottomuuden
todellisuudessa
pikkusievyys yhdestä
ihmiselämän
ihanteesta vastaan
mooseksen kymmenen
mahdollisuutta menettää
yöunensa
mahdollisuus kaiken
olevan puhdasta puhtaille,
oikeana pitämäänsä
sidettä silmillään
ollen sinussa nyt
säkkipimeydessä
kaikessa
naurettavuudessaankin
(sielun vaellus täyttymyksen polkua)
kiitos rakkaani
Selite: 
https://www.youtube.com/watch?v=wM-XhQeFzW4
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi






Kommentit
Pohtiva, kauniskin runo...hyvä.
Sivut