True Faith

Runoilija New England

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> New England kuva
mies
Julkaistu:
655
Liittynyt: 14.10.2011
Viimeksi paikalla: 2.3.2024 18:05

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

“Love is the longing for the half of ourselves we have lost.”  



Näistä sanoista on tahdikkuus kaukana

Olet kehosi varjo, silmäni liikkumaton
mutta putoat pimeästä valoosi
ja nyt nimesi on tavoittamaton taivaanranta,
josta muovaat ruumiisi

himoitsemasi kaukaisuutesi

olemalla uusi aika
uusi sisältö ja sen rosoiset ääriviivat

hetki jolloin tiedät muuttuneesi arvoitukseksi

enemmän kuin muistojesi haamu

mielikuvitelmaa jostain toisesta

ja miten se epätodellisuus antaa todellisuuden

tulevan rakkauden, joka läikähtää valoisaan nimeesi



Huojuva heinä

Elämän jos
antaa pantiksi,
miten sen
osaisi lunastaa
 
miten se
monen
vuosikymmenen
vaiteliaisuus
muuttuu ääneksi
 
miten kaksi
osaakin hengittää
samaan tahtiin,
tuntea elämän
virtaavan sisään ja
ulos
 
miten vuodet ovat
sitä muokanneet,
saaneet suunnistamaan
vaistojensa varassa
 
säteillä me
tason kielekkeellä
saamatta kosketusetäisyyttä
mihinkään
 
pelkääkö
se onnentunnetta,
koska tietää
sen
muuttuvan hyvästeiksi
 
kiihkon,
hellyyden
 
kaiken sen
rakkauden joka
on tehty toisillensa
 
silti se
hyökyy maailmaan
 
vaikka ihminen kulkee
ajassa kohti
tuntematonta
 
vaikka iho kuoriutuu
kerros kerrokselta
 
se tuntee rakkauden
kaipuumme,
ja niin siitä
versoo elämä,
huojuva heinä
 
sellainen hetkessä
siintävä välähdys,
joka ohimenevässä
tunteessaan
on onnellinen
 
jos vain sinä tulisit



Joka päivä ja joka ikinen yö
 
 Siinä lyhyesti elon retki
 ja summa viisauden ja määrä maan.
 
 Elämän, vapauden se ansaitsevi,
 ken itselleen ne kiistää joka hetki.
 
 Hän läsnä, rakkaus,
 käy vankkumatta täällä vaarain tiellä.
 
 Puhtaampi on tuskani kuin riemuni,
 kirkkaamat pilvet ja vihreys maan.
 
 Elämä, opeta minua onneni mennen
 syvemmin sinua rakastamaan.
 
 Hän tulee taas, te ilon tunsitteko
 niinkuin aalto.
 Se tuli hänen askeleitaan ennen
 
 Kipinä kirkkain, tuli pyhä
 kuin tähti tiellään pyhiinvaeltajan.
 Kun katkee, kirpoo kahleet kaiken,
 ajan,
 
 Sä loista aina, palat yössä yhä;
 
 RAKKAUS
 
 katseessa syvä.



Vastakohtaisuuksia

Kovuudelle on monta määritelmää
Pehmeys, onnen myötäjäinen
äänesi painolla
rakastan


Round and round

Olen kulkenut
ympyrää
silmät sidottuina

yksikään kierros
ei merkitse mitään

elämän sietämätön
totuus

luulen olevani
piilossa ja
kaikki onkin
läpinäkyvää

mutta ne silmät
eivät sitomattominakaan
näe tekojen ääreen

läpinäkyvän valheen
läpi

tottelevat vain käskyjä
ja säilyttävät kunniansa

huolettoman vastuuttomuuden
tunteen

ja karuselli vaan pyörii



Perhoskesä

Olen lentänyt
ja etsinyt
tehdessäni mielikuvistani
päivän ja
odottanut sitä
mikä koskaan ei tule

yötä joka olisi
epätodellisen vastakohta
kuorien todellisuuden
esiin

eksyttäisi epätoivon
kaukaisten ääreen

hämmennys on
hänen nimensä,
se jota kieli ei
satuta

kuiskaus ei sytytä,
ainoastaan aistit
heräävät naamioiden
takaa

ne jotka ovat himon
ja rakkauden väliin
kätkeytyneet,
harhailevaan huokaukseen
paenneet

vuodenajat taipuvat
päivästä iltaan
keväästä kesään
kertoen salaisuuksiaan

kalpeiden kasvojen ääreen

kuollen laillamme
onnellisena,
kaivaten syvästi ja
eläen vain sitä yhtä ainoaa varten



Don't Dream It's Over

Elämä

on pesäänsä
mahtumattomille
poikasille
kurkistus horisonttiin

vanhukselle
käyntikorttinsa
jättänyt
rosvo

seisovaksi
muuttuneen ilman

jalkapohjaa hiertävä
tekemätön

nyt kun
katson eteeni

haistamalla eilisen

hellalle palaneen
elämän rippeen

mustelman, joka
nousee tallotuista
unelmista

huomisen viereen
nukahtavasta
rakkauden äärestä

kiihkosta
tislaantuneet sanat

eletty elämä

kyky rakastaa
kunnes kipua
ei enää tunne

ole olemassa

ja pimeys
silmissä

hymyilevää iloa täynnä



Shine On Me

Sokeassa metsässä
alastomien puiden
pimeydessä
minun valtakunnassani,
sinut minä tahdon

Sielussani palaa
jäähyväisten roviolla
syyllisyyden risti
täynnä nälkäisiä suita,
mutta sinut minä vain haluan

Vaellan varjoissa
auringon ympäri
etsien vapautta
silmiesi kaukaista väriä
joka ovien raoista
aiheuttaa viluni ja vapinani

Jäätyneen ihon lailla
kouristaa peilikirkas kaipaus
tihkuvana räntänä
hokien kosketuksen kipinää
toivoen jään särkyvän välillämme
sillä sinun kosketustasi minä vain haluan

"See me walking, see me crawling
Shine, shine on me"



Live Tomorrow

Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

miksi murtaisin lumouksen?

vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

en katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut



Taas kuutamolla

Vaikka kuun sirppi
neitsyen kohtua valaisisi
ei se meitä perisynnistä
vapauttaisi,
kompuroimatta korjaisi
ja aurinkoa synnyttäisi
paitsi rakkaudesta



Vapaus

Vapauden ihana hetki,
ei yhtään lupausta
ei voittajia, eikä häviäjiä
tuntea vapauttava tuoksu matkan päästä
sillä rajattomana tiedät
missä rajasi kulkee
Kadota hetkeksi ja astua sen yli
saapumatta koskaan perille



Sataa

Taas sataa,
tuulesta ratiseva pisara
kosteutena ihon läpi
Tuska sammuu,
mutta se ei armahda
Monta ihonmyötäistä
hienopesua siliäville,
jumalan lahja viattomille



Ahonlaita

Maailma on täynnä
pyyntöjä ja kieltoja,
pieniä kiellettyjä syntejä
Lakipisteen hurmos
huutaa vapautta
puraista eroottista kokemustaan
Imeä ja niellä
tuntea viipyilevän makean röpelöinen maku,
rönsyjen hidas nautinto
Suuret punaiset mansikat

 
 
Valo taittui
silmieni raosta,
heittäytyen aivojeni
kuoreen
 
tunsin miten tunteeni
astuivat valoni
päälle,
piehtaroivat
elollisen pinnan
kirkkaudessa
 
sytyttivät ja
sammuttivat
maailmankaikkeuteni
 
yksittäisen turhuuden
ottaa tietoisuudestaan
ja siirtyä
leimahtavaan
tunteenpurkaukseen
 
miten toivoin sen
katoavan hetken
näkyvän
pitkän liukumisen
tuntuna
 
suudellun suun
pehmeys,
miten sen tuntee
 
laskin ne
kaikki,
kaikki sormien
aiheuttamat puristukset
antautumisineen
 
kaipasin sisältöä
 
tuoksua,
jossa rehevyys
saa niukat huulet
supistumaan
 
en saa sanottua
sanaakaan
hengityksen
puristuessa tiukkaan
syleilyyn sanojen ympärille
 
voimakas tahtonikin
hupeni
hupenemistaan,
valui kohti
niitä vaiteliaita
aistejani
 
 
 
 
odysseus,
voipunut huokaus
tuntiessani itseni
nuorekkaaksi ja
samalla kuluneisuus
kiilsi nivelissä
 
olin taas siinä
hetkessä,
jolloin olin
lähellä jotain
 
niin vierasta
     ja
 
astumattoman
tuntematonta
 
tuntien
kaiken voivan taas
helposti hävitä
ja jäädä
näkymättömyyteen
 
unohdukseen
 
taas tuo
yksinäisyyteensä
vajoava todellisuus
 
hetkeen kietoutunut
ja nyt taas
     irti
 
 
 
en ymmärrä itseäni
 
 
 
mielihalut tulevat
 
houkuttelevat
 
liikuttelevat ihmisiä
tekemään asioita toisilleen
ja
silti olin
poissa
 
olin onkalossani
onkalon sisällä
 
viekoitellessani
luontoani ja
kaikkihan tietävät
mitä tekevät,
mitä syntyy lopputuloksena
 
kohtaamisen
ollessa keskiössään
 
jotain on tapahduttava
 
jotain saatava
noiden
omahyväisten kasvojen
täytteeksi
 
elinhän omaa
kuvaani, joka
oli rinnakkainen
elämän luomalle
todellisuudelle
 
kuvasi oli
kyltymätön,
huutaen
uteliaisuuttaan
 
kykyään saada
peilimme kohdakkain,
väistäen sain
hädin tuskin estettyä
 
sirpaleisen
rikotun onnen
hajoamista kyyneliin
 
ne taisivatkin
olla onnen tunteesi
värittämiä
 
 
 
 
hetkemme myrskyssä
ajelehdin
kuin lautta
 
halusin elämän
katoavan ja
silti tunsin sen
miten se halusi
sisälleni
 
miten se ja
sormesi halusivat
elämääni
 
halusivat
suhteettomuuden
olevan hetkessä
aikaa suurempi
 
nythän niiden
verhot olivat
avautuneet
 
riisuttu pois
ja se näytelmän
kohtaus oli elämää
juuri tässä hetkessä
 
kehosi esteettisyys
näyttäytyi,
avuttomuudessaankin
se halusi
olla tänään tähti
 
se halusi katsettani
syvemmälle,
huutaen mennessään
 
ihanaa,
tuttu ääni kaiussaan
 
 
 
 
miltä se tuntuu
olla aistiensa
varassa
 
sinä pyrit sisään,
tai että koputtaisin
ovellesi
  ja
minä
 
halusin pintaan,
kuoreeni käpertyneen
sieluni tunnustavan
että tahtoni
oli vilpitön
 
ettei päämääräni
ollut osa totuutta
 
tunsin miten kääntelin
tätä totuutta,
miten
 
jokaisella
tunteella on kääntöpuolensa
ja onko näissä
unohduksen tunneista
taas maksettu
liikaa
 
vero, joka
sateen tullessa,
puhdistavan raukeuden
pestessä
 
tekee muistioni tuosta
kehosta,
tuosta naisesta,
jota rakastan
 
 
 
eihän tässä ollut
kyseessä
pelkkä tottumus,
pelkkä himon alkukanta
 
joka kehon
nähtyään
 
sykkii lantionsa liikkeet,
rintojensa pyöreyden,
joka saa
aina varkaansa
yllättymään
 
miettimään
elämän arvoja
 
alitajuisia
vaihtoehtoja
lämpimän ja huokuvan
läheisyyden
otteita kädestään
 
miten se halu
syttyy ja sammuu,
kuolee
 
syntyäkseen uudelleen
 
 
 
 
tuntui että
katsoin kasvojasi
 
tavalla jolla
en ollut koskaan
aiemmin katsonut
 
en kuullut
ääntäsi kuten sen
yleensä kuulen
 
se avain
oli jotenkin erilainen,
se lukko oli
jotenkin jo
avautunut
 
piirteettömyys piirsi
uusia ulottuvuuksia
 
olin hakeutunut
ääriäsi
ja tunsin sen
sykkeen
 
miten sen
vapaa tahto
halusi katsoa
 
sokeisiin ikkunoihini
 
 
 
olinko tavannut
yksinäisyyteni,
olinko läpäissyt
suojaavat kalvosi
tuntien itseni
 
ryntääväksi eläimeksi
 
joka etsii kesyttäjää,
oliko se sattumaa
vai rakkautta
millä se päämäärä
törmäsi kehoosi
 
millä kerrot
katseellasi
aikeesi
 
onko se rakkaus,
joka saa
aikaan kiimasi
 
sellainen aineeton
kiintymys, joka
vapauttaa vallastaan,
jos vapaus kysyy
 
auringon hymyillä
pisteinä silmissäsi,
romanttisuus,
jolla ei ole
nimeä
 
ja miten
se osasikaa heittäytyä
hetkeen
 
osasi merkitä
elämänsisältönsä
yhteen ainoaan pisteeseen
 
 
 
vartalo supistuu
laajetakseen,
äänensä muodostaa
päivälle tuskansa
 
yönsä, jonka
sade huuhtoo
 
sade, joka rakentaa
hymynsä
siitä yhteisestä
lähdöstä
 
jäykkyydestä,
joka
on käsiemme
kosketeltavissa
 
hurmos, joka soittaa
ilonsa,
äänensä
kauniiseen ajatukseen
 
todistus, joka on
siroteltu sielumme
äärelle
 
olemukseemme tiivistyä
 
 
 
valo virtasi
ja oli vastuussa tunteistani
 
rujo tunnottomuus
oli valmiina antautumaan
 
elämä oli luonut
meille vaateemme
ja hetkemme
oli täyttymässä
 
oliko elämällä sittenkin
järjestyksensä
 
joku joka
repii langoista
ja antaa täyttymyksensä
 
teot, jotka
syntyvät tahdosta
 
osuen ihmiseen
totena ja valheena
 
pystyen puhuttelemaan
tavalla, joka
muistutti vapaata tahtoa
 
sisällämme vellovaa
syvyyttä,
takaa ajettujen
pilvien tapaa
 
tulla matalalla
ja tehdä tehtävänsä
 
sataa maallistuneet
unelmansa,
haaveet kiteytyneet
 
erottamaton ruumis
ja mieli
 
 
 
kasvot yksinäisyyksissään
yhdessä
kahdet hautajaiset
ja yksi ruumis,
äänekäs saaremme
katoaa
 
sen laskeutuneen
haaveen elää
arkisen ja
juhlallisen haamunsa
 
eräänlainen rakkaustarina
 
työntyen olemassaoloomme,
tuohon menneen hetken
piiloutunut ilo on vapautunut
 
elämän tihentynyt materia on
saanut otteensa,
joskus huokaisten
 
joskus vaan nukkuen onnellinen hymy kasvoillan
ja saattaa tuntea enemmän kuin aikoihin
on ymmärtänyt sanojen ja
liikkeen voiman yrittäneen kertoa
kuoleman ja
ruumiin sijaan
elämästä,
kehoista
 
 
 
 
 
punoutuakseen
elettyyn iloon,
vastoinkäymisiin
ja kaipaamisiin
ymmärtääkseen rakkaudesta
 
ymmärtääkseen ihon
äären tärkeydestä
yhtä paljon kuin
aikani haluaa
venyä
 
helistäen sanamme
kokonaisiksi,
jotta onnellisuus
osaisi yhdistää
välimatkamme
 
yhdyntöjen tapaa
suudella leposijansa
 
haroa utua,
joka kutoisi
ajatuksiimme
ymmärryksen
elämän suurenmoisuudesta
 
ajatuksesta, joka
kasvattaa
kehomme ja
tekomme
 
siirtymään pala
palalta lähemmäs
toisiamme
 
ymmärtämään
mitä se sana
rakkaus ihmiseen
voi kauneimmillaan
merkitä ja
vaikka olisitkin
jo unessasi
 
niin tiedän mitä
ajattelet,
miten tunnut
 
miten se
pitää meidät ihmisinä,
antaa ja ottaa
itsensä
 
 
 
siinä on jotain
tosi hellyttävää
 
minunkin
on helppo ymmärtää,
tunnistaa itse itseni
 
tavoitettavissa mahdollisuuksissamme,
valossa, joka
tuntuu ihanammalta
kuin näkemäsi uni
 
uupumus, joka
on syönyt unelmamme
 
synnyttänyt
vaistonvaraiset
tahtomme
 
 
 
rakas,
ihanteillamme on
kivijalka
 
rakastetun osata
rakastaa ja
puhua, kun
sitä puhuttelee
 
ihmisestä syntyy
kaunis liekki,
kun lakkaa
olemasta yksin
 
lakkaa kieltämästä
heräten henkiin
 
ja merkkaa jokaisen
ihmisen kokoisen
kaistaleen
 
näkymätöntä onnea,
joka kannattelee ja
hukuttaa alleen
 
hengittäen jokaisen
turvallisen ainesosan,
jokaisen sanan yli
nousevan luottamuksen
muovailla,
 
maailmamme saada muotonsa,
jonka vuoksi
olisimme
valmiit, jopa kuolemaan
 
 
 
niin ihminenhän
kantaa sisällään
kuolemaa
 
kantaa sielussaan
elämää ja kuolemaa
 
rakkautta, joka
viipyy meissä
riittävän kauan
 
se pitää meidät
elossa,
se kasvattaa
juuria,
kukkaa
 
siirtäen elämää,
ajatuksia,
uuteen alkuun
 
 
 
silmä imee
öisen sumun
 
varpaiden koskettaa
korkeita huippuja
 
tämä korkea
laulava ääni,
pulleaa jylhää
kylläisyyttä
 
syliin se haluaa
nukahtaa,
syliin kantaa
kauniin tuulensa
 
kunnes aurinko
nousee ja
vaihtaa värinsä
 
antaen sydämensä
antaen rakkautensa
erottaen taivaan
ja maan mahtua
talveen
 
kesän mentyä
 
erottaen kuoleman
elämästä
 
vastavoimansa
kohtalonsa edessä
 
 
 
 
kädet ja
ruumis tekevät
niin kuin sydän sanoo
 
silmät heijastaen
sielunsa mittaa
 
elämän koko
paino päällämme
 
valon kohdata
aikamme virtaa
 
tuulia, johon
heitämme verkkomme ja
rakkauden
keinuttaa meidät
sellaisiksi, jollaisia
me olemme ja
 
josta meidän
on löydettävä itsemme,
löydettävä menneisyyteen
ulottuva tulevaisuus
 
 
 
muuttuvan valon
taittua silmieni raosta
 
tietoisuuden luoda
kasvonsa erilaiselle
rakkaudelle
 
koska mikään
ei pysy koskaan samanlaisena
 
ja silti se saattaa kestää ikuisuuden
 
tai kävellä ohi ajastaan ja
kadota ennekuin kukaan
ehtii kääntyä katsomaan
 
näkemään oman aurinkonsa,
aamun kirkkauden syntyä uuteen elämään
 
 
Selite: 
https://www.youtube.com/watch?v=OmsJvJunOWA
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Aina voi aloittaa alusta, vaikka se olisikin vaikeaa <3 
Kiitos kommentista.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
New England Give in to me 2.3.2024 1 Runo
New England Land of confusion 28.1.2024 2 Runo
New England Viereeni Jää 27.1.2024 1 Runo
New England Together Forever 21.1.2024 1 Runo
New England I love your way 20.1.2024 1 Runo
New England Waiting for a Girl like you 14.1.2024 1 Runo
New England Heaven and Hell (Invisible) 7.1.2024 2 Runo
New England The Unforgiven 31.12.2023 4 Runo
New England Until I get you (mystery in my mind) 29.12.2023 2 Runo
New England Eilen kun mä tiennyt en 25.12.2023 2 Runo
New England Voittamaton 24.12.2023 2 Runo
New England Oodi ilolle 6.12.2023 2 Runo
New England On niin helppo olla onnellinen 3.12.2023 2 Runo
New England Viimeinen tanssi 26.11.2023 1 Runo
New England Unfaithful 24.9.2023 6 Runo
New England Principles of Lust 23.9.2023 4 Runo
New England Kun katsoit minuun 2.9.2023 4 Runo
New England Tehdään jotain kaunista 26.8.2023 3 Runo
New England If you leave me now 24.8.2023 2 Runo
New England Life 23.8.2023 1 Runo
New England Addicted to Love 22.8.2023 3 Runo
New England Sulle silmäni Annan 21.8.2023 1 Runo
New England Mighty Love 4.8.2023 2 Runo
New England Perfect Day 29.7.2023 1 Runo
New England Run to You 25.3.2023 2 Runo
New England Heavy on my Heart (I can't make it alone) 11.3.2023 3 Runo
New England The Islander 4.3.2023 2 Runo
New England Sieluni syfilis (believe in me) 19.2.2023 5 Runo
New England Kohta sataa 5.2.2023 4 Runo
New England Lady 29.1.2023 2 Runo
New England Hello 28.1.2023 3 Runo
New England Lost boy 22.1.2023 4 Runo
New England Pure mua 21.1.2023 5 Runo
New England Sininen sointu 15.1.2023 3 Runo
New England Dance D'Amour 6.1.2023 2 Runo
New England Rebel Yell 1.1.2023 3 Runo
New England Ashes 31.12.2022 1 Runo
New England Separate Ways 27.12.2022 1 Runo
New England Shy 18.12.2022 1 Runo
New England It's only money 11.12.2022 2 Runo
New England The touches I greet, the love that I meet 24.9.2022 1 Runo
New England Yhtenä Iltana 18.9.2022 3 Runo
New England What's the frequency 24.7.2022 2 Runo
New England Ota ajatus ja liikuta mua ( ota syliin ja suutele mua) 22.7.2022 1 Runo
New England Olettamuksia 15.7.2022 1 Runo
New England Kielletty leikki 14.7.2022 1 Runo
New England Lost my Faith 13.7.2022 2 Runo
New England Blue 8.6.2022 1 Runo
New England Do you close your eyes 4.6.2022 2 Runo
New England Ever Dream (End of an Era) 1.5.2022 2 Runo

Sivut