Ymmärrys
muuttaa elämää
olenhan muovannut
ydintäni vuosia
kaatunut sanojen
lumousvoimasta,
veitsenterävyydellä
vuollut koskemattomuuttani
antanut
unettoman yön
naamioida hellyyttä
ja nyt kun
katson
sanoja suoraan
näin ne
kovin kauniina
kurottamatta
nautinnostaan
vetäytyneenä
ne osuvat reitilleni
ollen nykyisyys ja
huominen
niin huominen
kenelle
se kuuluukaan
miten ruumiini
haluaa kurottaa
kohti huomista
kylmyys iskee
jääpatsaan tavoin,
mutta sulaa
silmieni eteen
vaatien rakkautta
kasvamaan ja
parantamaan
mutta olen
kahlittu menneisyyteeni,
tuohon vanhaan
ystävään
tuska perkele
se vaan pitää
vankinaan,
uskotellen vapauden
olevan kuolemaksi
uuden avartavan
maailman myrkyttävän
kaiken hiljaisuuteen
olen väsynyt
tähän juoneen
aina sama
alku,
välisoitto ja
lopetus
tyhjät kädet
täynnä haaveita
miten ihanasti
suu aukeaa
ja sulkeutuu
en kuule
luen sanoja huulilta
ja tuntuu kuin
pato murtuisi
urheus ja
ylpeys ovat
tipotiessään
kyynelten rankkasade
oli huuhtonut
uhkaavat varjot
en nähnyt
sumussa mitään
mutta tunsin
auringon,
kuun ja tähdet
ne vartioivat
elämääni,
ymmärtämättä
milloin
on yö
milloin päivä
tunnen sammuvani
yöhön
avasin rukoukseen
puristetun nyrkkini
vapauttava
tunne pillahtaa itkuun
antaen kaikkensa,
uskonsa, onnensa
vain tunteakseen
rakkauden
kelluakseen,
ja nostaakseen
ankkurin
menettääkseen
ilmansuunnat, jotta
kaipaamallaan
elämällä olisi
mahdollisuus
varastoituneilla
sanoillani
tehdä turvallista
tarinaa
halusin kuulla
tarinasi,
kuinka ajatuksesi
lukivat vastakaikujani
tuijottaen pimeyteen
kunnes sekin
halusi haihtua
toivottaa
päivänvalon
varjojen takaa
lämpö sisälläni
ei johtunut
huovasta
vaan onnellisuudesta
ja se
peitti kaiken
alleen
kaiken sen
sen sietämättömän
todellisuuden,
johon niin
helposti
sopeutuu
unohtuu
se on kuin
tulitikku,
jonka huomaa
polttavan sormia
erottavan valon
pimeydestä,
seinäkellon tikityksen
laskevan aikaa
muistuttaen kuka
minä todellisuudessa
olen
olin sallinut
elämän tarpeiden
nivoutua omaani,
tunteiden ohjata
toimintaa
voisiko
tätä intohimoista
sydäntä
kyseenalaistaa
sen loputtomuuteen
asti näkyvää
päättymättömyyttä
kehon tietää,
mielen ymmärtää
sileän kiven tai
ajopuun eron
esineen ja
tunteen kauniin
synkkyyden
minun onneni
surussani
miten tietämätön
sitä voi
olla yksinäisyydessään
tai rakkaudettomuudessa
kaikki elämässä
syntyneet
kuvat hymyilivät
esittivät
oikeita puoliaan
pohjaton hellyys
puski pimeydestä,
yhdisti kaikki
valovoimaiseksi
summaksi
minä
minä se olen,
jota iloisuus
kutsuu
nimeltä
tietäen mitä
etsiä,
kuten jokainen
antaessaan ajan kulua
ja ajatusten
synnyttää
sinun ajatustesi
lukea yksiselitteisen
kaksi erillistä
ääriviivaa
kuuluen yhteen
haurastahan se
on, mutta ilman
rakkautta
sula mahdottomuus
muuttaa elämää
olenhan muovannut
ydintäni vuosia
kaatunut sanojen
lumousvoimasta,
veitsenterävyydellä
vuollut koskemattomuuttani
antanut
unettoman yön
naamioida hellyyttä
ja nyt kun
katson
sanoja suoraan
näin ne
kovin kauniina
kurottamatta
nautinnostaan
vetäytyneenä
ne osuvat reitilleni
ollen nykyisyys ja
huominen
niin huominen
kenelle
se kuuluukaan
miten ruumiini
haluaa kurottaa
kohti huomista
kylmyys iskee
jääpatsaan tavoin,
mutta sulaa
silmieni eteen
vaatien rakkautta
kasvamaan ja
parantamaan
mutta olen
kahlittu menneisyyteeni,
tuohon vanhaan
ystävään
tuska perkele
se vaan pitää
vankinaan,
uskotellen vapauden
olevan kuolemaksi
uuden avartavan
maailman myrkyttävän
kaiken hiljaisuuteen
olen väsynyt
tähän juoneen
aina sama
alku,
välisoitto ja
lopetus
tyhjät kädet
täynnä haaveita
miten ihanasti
suu aukeaa
ja sulkeutuu
en kuule
luen sanoja huulilta
ja tuntuu kuin
pato murtuisi
urheus ja
ylpeys ovat
tipotiessään
kyynelten rankkasade
oli huuhtonut
uhkaavat varjot
en nähnyt
sumussa mitään
mutta tunsin
auringon,
kuun ja tähdet
ne vartioivat
elämääni,
ymmärtämättä
milloin
on yö
milloin päivä
tunnen sammuvani
yöhön
avasin rukoukseen
puristetun nyrkkini
vapauttava
tunne pillahtaa itkuun
antaen kaikkensa,
uskonsa, onnensa
vain tunteakseen
rakkauden
kelluakseen,
ja nostaakseen
ankkurin
menettääkseen
ilmansuunnat, jotta
kaipaamallaan
elämällä olisi
mahdollisuus
varastoituneilla
sanoillani
tehdä turvallista
tarinaa
halusin kuulla
tarinasi,
kuinka ajatuksesi
lukivat vastakaikujani
tuijottaen pimeyteen
kunnes sekin
halusi haihtua
toivottaa
päivänvalon
varjojen takaa
lämpö sisälläni
ei johtunut
huovasta
vaan onnellisuudesta
ja se
peitti kaiken
alleen
kaiken sen
sen sietämättömän
todellisuuden,
johon niin
helposti
sopeutuu
unohtuu
se on kuin
tulitikku,
jonka huomaa
polttavan sormia
erottavan valon
pimeydestä,
seinäkellon tikityksen
laskevan aikaa
muistuttaen kuka
minä todellisuudessa
olen
olin sallinut
elämän tarpeiden
nivoutua omaani,
tunteiden ohjata
toimintaa
voisiko
tätä intohimoista
sydäntä
kyseenalaistaa
sen loputtomuuteen
asti näkyvää
päättymättömyyttä
kehon tietää,
mielen ymmärtää
sileän kiven tai
ajopuun eron
esineen ja
tunteen kauniin
synkkyyden
minun onneni
surussani
miten tietämätön
sitä voi
olla yksinäisyydessään
tai rakkaudettomuudessa
kaikki elämässä
syntyneet
kuvat hymyilivät
esittivät
oikeita puoliaan
pohjaton hellyys
puski pimeydestä,
yhdisti kaikki
valovoimaiseksi
summaksi
minä
minä se olen,
jota iloisuus
kutsuu
nimeltä
tietäen mitä
etsiä,
kuten jokainen
antaessaan ajan kulua
ja ajatusten
synnyttää
sinun ajatustesi
lukea yksiselitteisen
kaksi erillistä
ääriviivaa
kuuluen yhteen
haurastahan se
on, mutta ilman
rakkautta
sula mahdottomuus
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=_njgfgNFng8-----
https://www.youtube.com/watch?v=KG7Bs_BCC5w
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut