Runollisuus piehtaroi
ruumiillisen aistillisuuden
tunneseikoissa
tukahdutetun äänen
polttoaine
elää ja lentää
keskikertaisuuksien yläpuolella
piilottaen nautintonsa
alistetuin asemoinnein
liukuen hengityksen alle
kantamatta omaa painoaan
vaan antaa merkityksensä
hiljaisessa kohdassa
vasta, kun jokin muu liikkuu
kantaen juuriaan
nimeämättä kuvaa,
johon haluaisi kiinnittyä
ja piirtää tunteensa
-
miten ne tunteet
tutkivat ja muovaavat
haluten
merkitä kaiken itselleen
väännellen ja
käännellen
sopertaen hysteerisiä sanoja
objektiivisen myötätuntoisen
suojamuurin autiomaassa
kirjoituskoneen naputellessa
polttavia sanoja
intohimoisista rakkauskohtauksista
pelkistä silmien hyväilyistä
laihtuen ja kuihtuen
tyydyttymättömän himonsa poltteeseen
-
valtava kaaos,
nautinnon valua
pitkin ihoa,
keinuvat vartalot
mielihyvän
täyttämässä muistossa
kiiman airut,
ensimmäinen värähdys
ylittää kehon kynnyksen
järjestyä kohti
vetovoimansa logiikkaa
halun esisignaalin
virittyä vastaanottavuuteen
iho, joka tunnistaa toisen ihon jo ennen kosketustaan
rakkauden pehmeä
hiljainen jännite,
kahden ihmisen viiveen tuntea se hengityksessään
--
aistillisuuden lupaukset olivat herättäneet ruumiin
herkkyys virittänyt ihon,
täyteläisyys suun
ja silti ei kuka tahansa
vaan joku tietty sai
kaipuun aikaiseksi
ja puolustusmekanismin
paeta kokemisen mahdollisuutta
seisoessaan rajalla,
vieterinukkena
hyrränä elävien ihmisten joukossa
heittäytyäkseen,
tunnustautuakseen täysin vieraaksi
jopa itselleen
-
onko se pelkoa
varovaisuutta vai rikkomus elämää vastaan,
olla verbaalinen vallankumous
rakkaudesta kieltäytyjien joukossa
muuttaa halu näkymättömyyteen
siinä samassa hetkessä,
kun silmät ovat naulinnut kohteensa
ja yrittäneet juottaa toisensa yhteen
paljastamatta yhtään uutta kerrostumaa,
koska tunsi vaarantavan rakkautensa
verhotun elämänsä
työntyvän salaperäisyyden luolista
kauas kuumien tunteiden ulapalle
oman onnensa laineiden vietäväksi
-
ylittämällä rajan
ei voi enää vetäytyä,
muuttua tuntemattomaksi
ja palata hiertäviin kuvitelmiin,
jotka antaisivat turvaa,
mutta samalla kiduttivat sielua
olemalla ajatus saavuttamatta päämäärää
asioiden lukkiutuessa paikoilleen
-
yhteinen ruumiin ja sielun
hyväilyjen paratiisi,
yötä päivää syleilevä rakkaus
vai rakkaus, joka elää kärsimyksestä
viettelevyyden turhamaisuutena
sellaisena rakkauden virtana,
joka avaa ja vie pyörteisiin
saamatta koskaan täyttymyksen hetkeään todellisuuteen
nälkä, jota ei voisi hallita
näyttelijä, joka osaisi teeskennellä
luottamus, joka ei löytäisi rakastajaa
mutta se avaa tien elämälle, rakkaudelle
ääriviivoiltaan uudelle persoonallisuudelle
-
voisiko rakkaus olla polttamatonta tulta
jotain anatomisen alueen maata,
joka antaisi mittasuhteet
herkälle yksityiskohtien tajulle
aivan kuin intohimon merkkinä,
epävarmuuden ja haikeuden tahrat
kuinka ne paahtuvat hiljaisella tulella,
sisään astuessaan
näkymättömät virrat
halusivat koskettaa ja
vetäytyessään
tuoden tyhjyyden
jokaisen supistuksen
vaimentuessa
tuntien kuihtuvansa
aaltoillen sydämen tahtiin
avautuen,
lopulta sulkeutuen
nielaisten kaiken tunteisiinsa osuvan
ymmärtämättä mitä niillä pitäisi tehdä
-
keho oli edelleen lämmin,
pulssia ei tuntunut
kaikki aistillisuus
kietoutuneena,
pidätellen hellyydenosoituksia
mutta käsi halusi koskettaa,
ojentua tiedostamattomaan
nautintoon
tunnustellen varovasti
vartalon kaaria,
jokaista viivaa,
tasaista ja kohoavaa
ymmärtääkseen maailmaa,
elämää, rakastavaisia
tietäen menevänsä sitä kohti,
rajaa,
himmeän ja utuisen mielenporttia,
joka täydentäisi epätäydellisyytemme
-
mitä ei voi omistaa,
on täydellisyys
nälkä on kuin
huume,
saaden kärsimykset
tuntumaan epätodellisuudelta
muuttaen
näyttelijän identiteettiä
odottaen malttamattomana
uusia jatkokertomuksia
luottamus,
mihin aikaan
rakastavat kohtaavatkaan
ollen vapaita kohtaamisessaan
rakastajien ja rakastajattarien
etsiä hämäräänsä
toivomiensa ihmeiden avulla
-
ystävyydeksi tarkoitetun
huulten kohtaamisen
muuntua
rakkauden
juojiksi ja juomaksi
siirtääkseen uskoa itseensä
tehdäkseen kaiken salaisuutena,
kenenkään aavistamatta
mitä me teemme
saadaksemme kuvamme liikkuvaksi
yksinäisyys ei enää tuntunut haasteelta
ja silti näköalatornini perustukset huojuivat
oudon tunteen vallassa
kaikki tuntui olevan ulottuvissamme
-
siinä paikassa oli
jotain maagista,
sitä ei osaa sanoin kuvata
näyttämö ja näytelmä
se ei ollut,
lämmin turvapaikka
hyväillä ja nukkua
kunnes tulee nälkä
ja siitä pitäisi kertoa
rikkomatta mysteeriota,
kadottamatta itsestäsi mitään tärkeää
minkä muotoinen unelma ja maailma ovatkaan tänään
tapa tuntea vetoa
ja silti antamatta sen imaista sisäänsä
jos, en löytäisi jotain sydäntä järisyttävää
olla unohdusta suurempi voima
-
tämä on ollut
sittenkin kuuma kesä
askeleita johonkin muuttuneeseen
pukeutuneena uuteen
laskiessamme kätemme
tuntien lämmön,
pehmeyden
ihon tuoksuvan äänen
niin kuin rakastava päivä vaan voi alkaa
jotain ajatuksen ja tunteen sekoitusta
jotain mitä ei voi nähdä,
mitä ei voi koskettaa
-
tunnetko,
miten mahdollisuuksia tihkuu,
tottelemattomuuden valintoja
toivoen samalla vapautuvansa jostain
jota olemme kantaneet mukanamme
kaunista melodiaa,
joka tuntui kuolleelta ruumiilta
sormenpään silittävään pintaan
kutsuessamme sitä ihmeeksi
ollen myös melko varmoja
ettemme koskaan ymmärrä
tätä pientä suljettua maailmaamme
mitä se tarkoittaa, ja silti ymmärsimme
välillämme on jotain poikkeuksellista, jota ei voi selittää
vähän kuten vuosisatoja kulkenut tähtien valo,
joka vie veden rantaan
ja on lopulta sammuttava itsensä
ajatellen sinua kaihoisasti, rakkaudella
......piirtäen kuvamme hiekkaan
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=oI9K-nUFhXI&list=RDoI9K-nUFhXI&start_radio=1
Kaj Chydenius, mies joka antoi suomalaiselle tunteelle äänen
Kaj Chydenius ei ole vain säveltäjä.
Hän on se hiljainen voima, joka opetti suomalaiselle,
että tunteita ei tarvitse peittää,
mutta niitä ei myöskään tarvitse huutaa.
Hän kirjoitti sävelmiä, jotka eivät koskaan yrittäneet olla suuria,
ja siksi niistä tuli suuria.
Hän antoi melodioille tilan olla haavoittuvia,
sellaisia, joissa ihminen voi kuulla oman sisäisen värähdyksensä
ilman että kukaan selittää sen puolesta.
Chydenius on ylistyksen arvoinen siksi,
että hän teki musiikista rehellisyyden muodon.
Ei sentimentaalisuutta, ei koristeita,
vaan suora linja sydämeen.
Ei siksi että se olisi helppoa,
vaan siksi että se on totta.
Hän on säveltäjä, joka ymmärsi,
että kauneus syntyy siitä,
kun ihminen uskaltaa olla paljas
ja silti jatkaa eteenpäin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




