Forgive me

Järkytyit sanoistani, et ollut kuulla korviasi.
”Miten sinä kehtaat?”, kuiskasit särkyneenä. Katsoin ruskeisiin silmiisi, en enää tunnistanut sitä lämpöä, mikä niitä äsken vielä oli polttanut. Kaikki, minun syytäni.
”Anna anteeksi, en tarkoittanut, minä-”
”Sinä et mitä! Sinä teit sen! Petit minut.”, hän keskeytti antamatta minun puhua. Laskin katseeni maahan ja toivoin, että kaikki olisikin unta. Eilen kaikki oli ollut vielä hyvin, mutta nyt.. Ystävääsi ja minua ei olisi pitänyt jättää kaksin.

Kyyneleet alkoivat virrata poskellani, enkä saanut sanaa suustani, kun huusit minulle. Jokainen sanasi koski sydämeeni, mutta tiesin, että kaikki oli vain minun syytäni. Satutin sinua vielä pahemmin.
”Luulin että, rakastat minua.”, hän sanoi pettyneesti.

Hiljaisuus valtasi mäen nyppylän, jossa seisoimme. Vihdoin uskalsin katsoa sinua, mutta sinua ei ollut. Tilalla oli pelkkä tyhjä kuori, joka tuijotti kaukaa merelle. Tunsin kuinka kiukkusi laantui, mutta vihasi näkyi yhteen puserretuista huulistasi. Vielä tänä aamuna, ne olivat hyväilleet kaulaani, vielä hetki sitten, olivat ne koskettaneet huuliani, vielä hetki sitten, olimme yhtä.

“Puhu minulle”, kuiskasin anovasti. Olit kuin et olisi kuullutkaan, ja tuijotit vain tyhjyyttä. Tuulen vire heilutti korpinmustia hiuksiasi, ei muuta kuulunut kuin heinänkorsien kahina.. Toivoin vain, että sanoisit jotain.

Pikaisesti kuivasin kyyneleeni, pikaisesti niiskaisin hiljaa, ettet sinä kuulisi. Sinä et koskaan sietänyt itkemistä. Olisin antanut mitä vain, jos kyynel olisi vierinyt poskeltasi, olit niin kylmä ja tunteeton.

“Tämä ei voi loppua näin”, sanoin lujasti. Sanojeni vaikutuksesta hätkähdit, aivan kuin sielusi olisi palannut ruumiiseesi. Hetken päästä silmiisi palasi se rakkauden luoma lämpö, suusi oli silti viivana, kun kysyit.
”Älä anna sen ikinä enää tapahtua.”, sanoit katsomatta minuun.
”En, koskaan, minä tarvitsen sinua. Rakastan sinua.”

Vihdoin nostit katseesi järveltä, vihdoin katsoit minuun. Silloin minä ymmärsin, että rakastat minua todella. Tartuin käteesi ja puristin sitä. Sinä puristit takaisin. Vetäisit minut syleilyyn ja kuiskit nimeäni korvaani. En halunnut päästää sinua koskaan irti. Lopulta irroitit otteesi, joten minunkin täytyi. Nyt kun näin tummat silmäsi läheltä, tajusin sen.

Sinä itkit.