Nahka on luotu, mutta jätetty härskiintymään
Leviten arpikudokseen, tulee se jäämään
Tuijottaa ihminen kuvajaistaan peilistä
Miettien, olenko yksikään heistä
Arpeutuneissa käsissä lepää tahdonvoima
Katse kohdistettuna maahan häpeästä
Pirstaloutuu tahto paremmasta itsestä
Kun riistetään tasapaino ihmisestä
Kasvukivuissa kituva ja nahkaansa hyljeksivä
Arvoton, kasvoton henkinen jalkapuoli
Polvilleen ontunut, kun toivo kuoli
Kasvattaen herkän päällysnahan
Kykenemätön kaltaistensa ominaisuuksiin
Syntymästä lähtien tuntien alemmuuden tunnetta
Yrittäen muodostaa omaa kuvaa tuloksetta
Tuntien ikuisesti olevansa ihmistä pienempi
Selite:
Pienen hiljaiselon jälkeen ideat syntyvät. Biisin sanat nro #10.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
