Sanat lähestyvät loppuaan
Ei niistä saa eheää kokonaisuutta
Tärisen paikallani kauttaaltaan
Terän paperilla tylsistyessä
Paljon se ottaa, vähän antaa
Kaikkeni taannoin annoin
Itselleni silloin vannoin
Sen tuottaman taakan kannoin
Kunnes se hajoaa käsiin
Teot kerjäävät seuraamuksiaan
Ei niistä saa ikinä opikseen
Haalii vain hallaa luokseen
Jättää jälkeensä jäljet muistuttamaan
Saa itsensä katumaan ja psyyken pirstoutumaan
Asettelen muistot palapeleinä lattialle
Irvokasta kuin se onkin katsella
Malja pahaa verta juoda ja muistella
Ilkeät muistot piinaavat
Auringon laskiessa varjelee hyviä muistoja
Silloin kuin sitä vielä kesti
Kunnes se hajosi käsiin.
Selite:
Biisin sanat nro #7. Vanha tekele tehty kokonaan uusiksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kauniin surullinen runo. ihania kielikuvia. :)
Koskettavat,mutta kuitenkin hyvät sanat.
Kipeänkoskettava runo.