Psyykekubismi

Runoilija 6fe0cf0ee47ccc9049cd3a704d9b4f0d

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.1.2011
Viimeksi paikalla: 11.7.2018 5:07

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
28.3.2024

Omaa tyyliään etsivä nuori kirjoittelija hyppii rennompien runojen väliltä rujompaan death metalliin saakka ja kehittää päivä päivältä itseään hyväksi kirjoittajaksi. Risut ja ruusut otetaan vastaan ja rakentava kommentti on aina suotavaa, että tiedän oikeasti myös kehittää itseäni.
 

Sanat lähestyvät loppuaan
Ei niistä saa eheää kokonaisuutta
Tärisen paikallani kauttaaltaan
Terän paperilla tylsistyessä

Paljon se ottaa, vähän antaa
Kaikkeni taannoin annoin
Itselleni silloin vannoin
Sen tuottaman taakan kannoin
Kunnes se hajoaa käsiin

Teot kerjäävät seuraamuksiaan
Ei niistä saa ikinä opikseen
Haalii vain hallaa luokseen
Jättää jälkeensä jäljet muistuttamaan
Saa itsensä katumaan ja psyyken pirstoutumaan

Asettelen muistot palapeleinä lattialle
Irvokasta kuin se onkin katsella
Malja pahaa verta juoda ja muistella
Ilkeät muistot piinaavat
Auringon laskiessa varjelee hyviä muistoja
Silloin kuin sitä vielä kesti

Kunnes se hajosi käsiin.

Selite: 
Biisin sanat nro #7. Vanha tekele tehty kokonaan uusiksi.
Kategoria: 
 

Kommentit

kauniin surullinen runo. ihania kielikuvia. :)

Koskettavat,mutta kuitenkin hyvät sanat.

Kipeänkoskettava runo.

 

Käyttäjän kaikki runot