Urbaani musta kaupunki vailla valkeutta
Ei vuosi anna sen näyttää kaikkea kauneutta
Oven toisella puolella säilyy kipinä
Napatakseen tulen valaisemaan
Sydän kerää talteen sen rauhan tunteen
Samalla kun kynttilä syttyy uuteen tuleen
Todellisuus kolkuttaa ovella muistuttaen
En ole enää yhtä pieni
Ajan käydessä vähiin, ennenkuin se aika vuodesta loppuu
Vilkaisee sisältä suljetun oven taa
Tervehtien siellä temmeltävää lasta ja olo huojentuu
Peilikuvalta kysellen, menikö aika liian nopeasti?
Paljon tuli koettua ja painettua valokuvan tavoin muistiin
Viettikö aikansa oikealla tavalla?
Kuin ennenkin, saa se edelleen ihmisen nauttimaan
Ulkoilmaan henkäisten tuulen sitä kantamaan
Haikein mielin yöllä itsensä peittää uneen
Hyvästit heittää ja odottaa seuraavaa kertaa
Päivän vaihtuminen ja juhlapyhän loppuminen on käsillä
Ja jälleen sammuu uusi kynttilä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi