Kuinka olet pysynyt niin kauniina
Sisältäpäin kokonaisena
Pelottomana muiden edessä
Virheettömänä ihmisten silmissä
Muukalaisena avarassa maailmassa
Niin haavoittuvaisena nurkassa
Seuraten muuttuvaa näkymää
Ja ihmisten vilinää
Avautuu eteen kauniiden näyttämö
Perikuvien kadehdittava kokonaisuus
Täydellisyydelle kiistaton omistautuneisuus
Jättää minut vaille korjaavaa kosketusta
Koska rumuus on oksettavan pinttyvää
Materiakateus saastuttaa sielun
Lyö maahan moisen ihmisen kuvatuksen
Joka ei yletä jumalan tasolle saakka
On tuleva varjoissa hänellä paikka
Sivusta katsoo itseä vauraampia
Etsien muita hauraampia
Haluten tuntea yhteyttä johonkin kauniimpaan
Aidosti ihmiseksi tunnistettavaan
Sallien sen yhden ainoan tanssin kuutamoyössä
Kuinka teetkään sen niin helposti
Kasvot kaartuvat hymyyn aidosti
Säilyttäen uskon parempaan huomiseen
Eikä sorra hyödyttömään vaikeroimiseen
Se jos jokin korostaa ihmisen eheää kauneutta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiehtovien tuokiokuvien näyttämö, verhojen takana omaa epävarmuutta.
Syvällinen koskettava runo.