Toukokuun kuningatar

Runoilija Wrong Time Capsule

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 17.9.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Tasangon takaa löytyy vetinen rakkaus, nimenänsä Tommy Lee Jones. Se osaa matkustaa, sillä tavalla kuin minäkin haluaisin: tuhansia maileja auringon alla, lopussa rojahtaa puron rannalle ja itkeä, koska koti on kaikkialla. Rakastan. Nyt Leonard Cohen.
 

Jos nielen vuoksesi betonia,
kuljen Prahan mukulaiset siniset kadut,
etsin Letnalta Stalinin patsaan,
löydän sen pätkän dynamiittia,
jolla rautainen mies räjäytettiin.
Tulisitko luokseni tappelutta?

Sinä Prahan keväänä juoksimme
kilpaa, potkimme lehtiä ja näimme Cocon.
Kahviloiden kivisillä lattioilla hieroimme reittä
emmekä voineet lopettaa
ennen mettä.
Tanssi!
Suudelma!

Ravintolat jugendin ja rokokoon
saivat nyt revenneet paitamme,
pörröiset tukkamme,
punaiset huulemme,
aamuiseen riehaan.
Vielä kerran na zdraví!

Keskiaikainen kivinen
kultainen kaupunki
täynnä neuvostojen haamuja,
jonka tyly kassa varaa.
Varo!
Ihmisen liike! Auringon valo!
Toinen läpi kirkkojen tanssii!

Saavumme hyppien teollisuushalliin.
Muotinäytös, tatuoidut ystävämme ja leopardisi jalat:
näyttäkää meille kupolinne hurmos.
Raju tanssimme jatkuu ohi Golemin,
ohi leivosten,
ohi kuubalaisten sikareiden,
kohti yliopiston pauhua ja kesytetyn joen sinistä tuhinaa
Vltava! nyt ota mut!
Etten voisi enää itkeä tiehen iskeytynyttä skottia
ja hänen lapsellisia aikeitaan.
Annamme joen kuljettaa kohti Bukowskia.
Siellä asuvat oikeat ihmiset, hän meille näyttää:
me muoviset eurooppalaiset sovimme kaikkialle!
Istumme tuon amerikkalaisen rakastajan viereen.
Oletko kirjailija?
Suudelma!
Piikki!

Huomasin taas muuttuneeni,
elämä ilman seksiäsi
on kuin kotimme ilman punaisia hattuja tai palavia pöytiä.

"Äiti, älä huolehdi,
kyllä minusta valmista tulee!"
Jään vielä toisenkin.
Naamioin sen juhlaksi.

Ojennan sinulle taiteen dynamiittini
jotta voimme hengittää valkoista rakkautta.
Nuo tuntemattomat, taas lähenemme.
Moskova ei yllä tänne enää,
ei sanele, ei penää!
Vain Havelin havina ja meidän vapauden kaipuumme
rakentavat kultaisen kaupunkini
salaiset kahvilat. Rakkautemme!
Oi, kuinka kirjailijoiden suudelmat maistuvat samalta kuin vihreä tanssisi aamuneljään!

Herään ja luen kirjeesi tahrat.
Otan kahvia, poltan tupakan
ikkunalaudalla valkoinen paitasi päälläni.
Rakastelen kaupunkiasi nyt silmilläni,
sinä savuinen rakastajani.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Huikaiseva, hengästyttävä ja helkatin upee tämä runosi !!!

Ikävääkö kenties... Muistelua ja ikävää, ja kaikki tapahtuu tuolta viimeisestä säkeistöstä. Murhettakin. Paljon tunteita ja varmasti omia kokemuksia, tykkään noista säkeistöjen lopuista; Suudelma! Piikki! Juhlavakin. Kaikenlaista löytyy tästä! Jotkut sanat tuo maan pinnalle, en tiedä lähdinkö maan pinnalta, mutta melkein saa punastumaan ja jatkamaan sitten taas matkaa. Ihana eepoksen alku!

Sä vaan oot niin taitava.
Rakastan tätä loppua ja itseasiassa moniakin kohtia tässä. Ehkä silti eniten loppua.. siinä on mulle eniten elämän makua. Upea.
Ehkä liiankin hienoa mulle, kun en kaikkeen tietenkään pysy mukana.
Tattis vaan muru.

 

Käyttäjän kaikki runot