Nimetön

Tarinat kertoivat meistä,
kun kaiken kauniin lailla
herätit minut eloon.

Värien keskellä
olit pelkkää mustaa ja valkoista.

Sovit näkökenttääni.

Tunsin läheisyytesi
ennen ensimmäistä katsetta.

Unelmoiden elimme,
jo kuollutta elämää
saaden sen loistamaan
pelkästään ikävää.

Rakkauden palapelissä
voi olla vain kaksi osaa.

Näytä minulle kerran
se niin todellinen uni.
Siinä enkelitkin elivät,
itkien verta
valkeille siivilleen.

Jokaisessa käännöksessä
oli meille liian liukasta.

Valuimme jokaiseen ojaan
vähitellen saaden itsemme
palaen tuhoutumaan.

Maailman syliin jäätyneinä
kaivaten toistemme lämpöä
olimme kummatkin kodittomia.