Vastavirta

Nuolen ruostetta kullan päältä
Se maistuu hopeaa paremmalle
En koskaan putoo takas alkupäähän
Kun ei kurota tarpeeksi korkealle
On vain virta jota vastaan juoksen
Hukun omiin askeliin ja tulva jäljet peittää
Pohjan hiekka sormien välistä karkaa
Niinkuin minä kun ei jaksa yrittää

Ottaa omaa suuntaa
Ja vyötäröstäs kii
Kääntää kaikki tunteet
Omiin käsiin ja ohjaksiin

Laantuu laulu lehtien
Niitä liikkumatta vavisuta en
Ei ehkä katseeni tässä mitään tarkoita
Kun paikallani pyörittelen peukaloita
Saanen rauhassa polvilleni tipahtaa
Kun silmien liike alkaa kehoani oksettaa
Kaataa vuoren jonka huippua ei näy
Sortaa eikä anna

Ottaa omaa suuntaa
Ja vyötäröstäs kii
Kääntää kaikki tunteet
Omiin käsiin ja ohjaksiin

Olisinpa siivekäs
Kevyt ja esteetön
Kivettyisi en maahan, mutaan
Joka upottaa minut syvemmälle pohjaan

Hukuttaen käteni