Ihmisen ahneus vailla vertaa,
revitty kirotusta neonvalojen helvetistä.
varjossa valtion ihminen periksi antaa,
Ja kuolema seuraa kulkijaa
Välissä pelon ja armon,
enkelinkasvoinen meitä odottaa,
rippeet pedon kasvoillaan,
hän taivaaseen meitä johdattaa.
Raudanlujat sydämmet takovat rumpuja,
julmuuden eteenpäin marssiessa.
viattomat jalkoihin jäävät,
ja edelleen kaivetaan hautoja.
Vääräuskoiset unholaan, kiihkomieliset valtaan,
Hänen nimessään on hänkin vapaa.
Mutta miten Hänen nimeään voi vilpittä julistaa,
kun kuolema seuraa kulkijaa.
Mutina tuulessa, rukous hetkessä,
mitätön olen minä tässä elämässä.
Taisteluni on ohi, elämä alkaa voittaa,
en vain ole näkemässä kun olen vapaa.
Selite:
Ensimmäinen "runoni" pitkään aikaan...se runokilpailu mihin minut ängettiin tappoi kirjoitusinnon tehokkaasti... =) mutta kummiskin, tässä on kuitenkin uutta materiaalia. havaittavissa on pientä Kotiteollisuuden vaikutusta.
ja runon tarkoitus ei olisi olla pessimistinen, jumalaa pilkkaava vaan siinä on rivien välissä valoisuutta ja pienen pientä hengellisyyttä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hynysen vaikutus näkyy, mikä ei ole välttämättä huono asia ottaessa miehen tekstien laadun huomioon. Yksi pisti silmään, sydämeen mahtuu vain yksi ämmä (: Kakkoskappale iski aika hyvin, noin erityismainintana