Nuo vanhat puut kumartuvat tuulessa
antaen periksi katketen
En halua olla tuo puu joka katkeaa
en halua juuriani paljastaa
Vie pois tämä kylmyys ja hyytävyys
jätä vain toivo ja ylpeys
Kumarran vahvempaani vasta kuollessa
viimeisen pysäkin viimein tullessa
Olen istunut täällä vailla uskoa
sumuisten soitten reunalla
katsellut öisten tähtien loistoa
niiden kylmää hohdetta
tuo vanha puu on kuin minäkin
juurtunut paikalleen
se ei älyä katketa tuulessa
ei kumartaa vahvempaa
Täällä jossain maailman reunalla
viimeisella matkalla
katselen tähtiä jotka katsovat
alas kylmällä valolla
Mustat purjeet vievät laivaa eteenpäin
kohti viimeistä satamaa
astun eteepäin ja mitä näenkään
en ole poistunut minnekkään
Selite:
tuntui vain siltä että jotain pitäisi kirjoittaa...se siitä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
