Lennettiin illalla lentokoneella Helsinkiin. Matka alkoi tylsästi, ikkunasta näkyi pelkkää mustaa ja lentokoneen taskussa olevat lehdetkin oli luettu jo moneen kertaan. Mutta Helsinkiä lähestyttäessä ikkunasta näkyi pilvikumpuja kuin vuoristoja.
Vuoret kohosivat pieninä poimuina kuvitellusta maasta. Katselin niitä haaveellisena, mielessäni kehitin tarinaa vuorten välissä asuvasta kansasta, joka katseli kummastuneena lentokonetta taivaalla, jatkaen kuitenkin puuhiaan. Haavekuvani rikkoutui lentokoneen leikatessa pilviä siivellään ja sukeltaessa pilvien alapuolelle. Mutta silloin avautui pilvivuoriakin ihmeellisempi näkymä.
Talojen, teiden ja autojen valoja vilkkuen illassa. Niin paljon eri värejä tummaa taustaa vasten. Suljin korvani lentokoneen hurinalta ja edessä istuvien ääniltä katsellessani ulos. Niin vaikeaa kuvailla sitä satumaista näkymää.
Liian pian kuitenkin tuntui ja kuului lentokoneen laskeutumisen tömähdys, joka havahdutti mietteistä ja palautti todellisuuteen. Silloin vasta tajusin: kohta olen kotona. Kohta pääsen omaan sänkyyn nukkumaan. Hymyilin taas, tällä kertaa todellisuudelle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kirjoja lukiessa todella mieli lentää, varsinkin hyvää kirjaa lukiessa. Valitettavasti kohdalle osuu joskus niitäkin, joissa sattuu vaan mahalasku ennen kuin on päässyt kunnolla vauhtiin...
En tiedä kuuluuko tämä runoihin vai tarinoihin, mutta tykkäsin kyllä. Hieman raskasta lukea, säkeistöjako ei oikein minulle toiminut.