Kaataa suolaa haavoihin,
arpiin, jotka melkein ovat jo umpeutuneet.
Suolaa, merisuolaa.
Väkevästi lailla tuulen ja myrskyn,
raapii suola haavat rikki, repien
kirvellen, voimakkaasti kaapien.
Ei enää mikään pehmyt aalto,
voi patjan lailla korjata, haavoja, arpia
rikki revittyjä.
Tuulen lailla,
vain sydän sydämelle ymmärtäen,
korjaa pois haavat, umpeuttaa arvet,
sivellen
sydämestä kiinni pidellen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
