Kun käännät selkäsi,
Kuulen askeliesi kaiun takana oven puisen
hetkeksi askeleesi kaikkoavat taas
ja huoneeseen laskeutuu aamun
suloinen hiljaisuus
Jätät tietämättä
jälkeesi pieniä lahjoiksi käärittyjä muistoja
Rusettisolmuja yksitellen avaan,
löytääkseni kaikuja,
kuiskauksia ilmassa,
yhteisistä hetkistä
Kietoudun peittoosi,
lämpösi
ei ole ehtinyt haihtua
painan nenäni hennosti kiinni
Hengitän olemustasi sisääni
Tuoksusi huoneessa on parasta
mitä on jäljellä on
Kunnes kaikuvat
taas tutut askeleet
takaa oven puisen
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi