Hevosenpäitä ja nauloja

Runoilija Runon vapaus

nainen
Julkaistu:
18
Liittynyt: 25.5.2026
Viimeksi paikalla: 26.5.2026 16:01

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-


"Runoilija: Tämän kerran olen runoillut!
Tytär: Silloin tiedät, mitä runous on...
Runoilija: Silloin tiedän, mitä uni on...Mitä on runo?
Tytär: Ei todellisuutta, mutta enemmän kuin todellisuutta...ei unta, mutta valveunia..."



                                                    - August Strindberg: Uninäytelmä - 


 

Aurinkoiset kiitokset mahdollisista kommenteista tässä: Kiitos*



Tervetuloa vierailemaan myös kotisivuilleni.
Kannattaa vilkaista visuaalisellekin puolelle.

 

 
 
1

Linjamiehen mustuaisessa
veteenpiirretyn viivan haituva - 

                     ei se tahdo pysyä paikoillaan, karkaavainen se on
                         sammakko tai joku sellainen, vesikirppunen
                              kenties, tai kenties ei.




2

Joku oli heittänyt tossunsa jorpakkoon,
punaiset kengät, tanssikengät liekkö,
juoksukengät, tikkaat taivaaseen,
hiirihän niihin oli pesänsä tehnyt:

                      sokerihiiri, kermakko.





3

Joskus maasta nousee nauloja, hevosenpäitä ja nauloja,
toisinaan kolikko puoliskoineen, kuu ja aurinko,
apilanlehtimajan ovenkarmi mullantuoksuntäyteläinen
ja hauras – milläpä siitä ovesta varpaisillaan edes.
Selite: 
Muumioituneita leuanvetoja, 2026.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

En tiedä mikä, mutta jokin näissä kappaleissa saa mielen palaamaan lapsuuden löytöretkiin. Pitäisi vielä näin vanhempanakin muistaa tutkailla maailmaa pala kerrallaan, kaikessa rauhassa. Liian paljon tuntuu nykyään menevän ohi.
 

Käyttäjän kaikki runot