1
{Me synnymme aina uudelleen kunnes kohtaamme rakastettumme.}
Ne tulivat aaltoina. Niiden varjot viistivät maata.
Lasi keinui sormieni välissä, putosi ja särkyi tuhansiksi pirstaleiksi.
Silloin suutelit minua ensimmäisen kerran.
Muistan äänet ja kai’ut. Tunteen kuin olisin tavannut
sinut jossakin.
2
{Työnsin käteni mehiläispesään ja sain mehiläisten muistin.}
Kosketukset kaikuineen. Ensimmäiset unet. Ne kaikki muuttavat meitä.
Voinko sanoa rakastaneeni koskaan ketään muuta kuin sinua.
Etsin sinua kaikkialta ja kaikesta.
Aina. Sinä olet se selittämätön läsnäolo,
joka saa minut levottomaksi.
Ja liikkeelle.
3
{Joskus rakastaessaan jotakuta täytyy ryhtyä muukalaiseksi.}
Selitä minulle rakkaus. Kykenenetkö siihen?
Selitä kohtaaminen.
Selitä mahdottomuus.
Minun on mentävä. Matkustettava aikojen halki luoksesi.
Me kohtaamme. Milloin?
Missä?
En tiedä. Mutta me kohtaamme, kun olemme valmiit.
4
{Kaupunkien päälle rakennetut kaupungit, kenen muistia ne kantavat}
Miten monien raunioiden ääressä olemme seisoneet. Kysyneet. Ihmetelleet.
Kohonneet siiviellemme, ja lentäneet pois.
Ajattelen paikkojen olevan ajan vankiloita,
loukkuja, joihin juutumme ja lopulta, kun aika syö meidät,
meistä ei jää jäljelle mitään muuta kuin hetket, joita pidimme
muistoinamme.
Nekin hautautuvat mukanamme.
Eikä niitä enää ole.
Selite:
Kokonaisuudesta 3067 vuodelta 2019.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit