Mitä tehdä, kun ei enää jaksa taistella
sanoa: ei tämän näin pitäisi olla
pitäisikö siis vain pullaa paistella
ja nöyrtyä sovinnolla?
kerrostalon piha taas toinen aidataan
lapsuuteni lamasta taas toiseen kuljetaan
maakuntani metsät rahan vuoksi lanataan
ajan patinoimat hienot kuppilatkin suljetaan
sata tuhatta työtöntä seisoo
kourat auki jonossa
kun on viikkoja ruokana ei-oo
voi roikkua jo jojossa
menestyjä kiristää kaulalleen solmion
on rotukoirallaan nahkainen panta
sulkee oven kalliin ja hienon kolmion
kutsuu jouluna Kanarian ranta
rantojen mies saa kaupan edessä
arpiseen perseeseen potkun
ja kassajonojen edetessä
vie poliisi pois ihmissotkun
teini, opiskelija, varusmies
painaa pettyneenä päänsä
se iloisinkin kaveri kukaties
yksin ollessaan hukkuu hätäänsä
miten jaksaakaan ihminen jatkaa
vaeltaa tuiskussa päiviin ja öihin
kahleet jaloissaan madella matkaa
kouluun, lasarettiin ja töihin?
miten nousta kun polvilleen lyöty
on jokainen sairas ja köyhä
ja tärkeimpänä pysyy raha ja hyöty
mistään löytyykö rakkautta yhä?
siis mitä tehdä kun ei jaksa taistella enää
eikä polvetkaan enää jousta
vie kaikille kurjille sanat nää:
on aika jo uudelleen nousta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämänmakuinen ja koruton runosi, joka vie lukijan mennessään.
Riimit tekevät runosta kauniisti kulkevan.
Pidin.
Onnea.