Peikko ja huilu

Runoilija Kuusiili

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.6.2004
Viimeksi paikalla: 24.11.2016 13:22

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Iloinen, surullinen, absurdi, hauska.
 

Aamun sarastus taivaalla
käärmeitä puiden oksilla
petoja kahleissa kellarin alla
lähteitä teiden varsilla

Taustalla sydämen kuulla voi
satunnaisrytmisen sykkeen
peikko huilulla lauluja loi
se huokausten kanssa soi yhteen

Mustilla kulmilla arpisten kasvoin
on nyt tila hiljaisen rauhan.
Sen löysi tuo kulkija harmaiden laaksoin
ja onnensa hopeisen nauhan

Turhaan se jahtasi lintuja onnen
parvea kultaista unelmien;
oli avain tuo kaikkien haaveiden
ollut ain' alla mustien kulmien

Onneensa saada voi itsestä tien
kun sen osaa sieltä löytää
matalan mielen, sen yönmustan pien
voi hyvin itse hävittää

Kiinni kun saa tyhjyydestä
avaa silmät pimeyteen
voi päästää irti merkityksistä
palata maailman yhteyteen

Nousee katse kohti kaarta taivaan
missä syyllisyyden korppi lentää
tuntuu kädessä olevan vastaus vaivaan
kun ongelma lähelle lentää

Aika ja mieli rauhallinen
ymmärrys juuresta tunteen
siinä vastaus iankaikkinen
vesi itkun ja raivon tuleen

Laskee peikko vihdoin huilunsa
on kaiken hän kertonut
luo katseensa maailmaan, muusaansa
on sekin nyt vaiennut

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot