Kuusiili

Maailma on sun
veisu muiston vanhan niin
mieleeni manaa

karikolle kun
menivät suunnitelmat
suunta hukassa

sitten poijuun kun
tarttua niin yritin
kartta katosi

eteen kurotin
maailma on sun kun soi
vielä hävisin

luolassani vain
yksinäisen karjunnan
itselle huusin

vailla toivoa
kylmin käsin haroen
tyhjää kosketin

sitten heräsin
uuteen aamuun likaiseen
pettyä sain taas

tänä iltana
sateen näin hipsiessä
siihen palasin

selän kääntänyt
olen sille riimulle
yksi monista