maalattu totuudella

murtuivat hiekanjyvät alle askeleiden

haahuilivat puiden oksat pitkin ilmaa

siihen kantoon kompastuivat kaikki

kaatuivat suoraan maan mutaan

        kanto joka sisällään totuuden kantaa

            sen mitä ei katsoa uskalla

            ei kuulla halua

            mutta taukoamatta

            kaikki huomaavat elävänsä sivussa

valaisi kuu koko kadun kaidan

huuhkajan ääni tuli oksien takaa

tähdet olivat takana pilvivaipan

puistonpenkki pitkä missä tuhat istujaa

         ja nousivat vain he

            jotka maalasivat itsensä totuudella

            sydämensä nöyryydellä

            he nousivat

            ja jatkoivat taivaltaan