katsoo vastaan tumma taivas

valon kylmät säteet koittavat ihoani

saavat taivaan näyttämään kirpeältä

sydämeni vaihtaamaan asentoaan

haipuilemaan lämmönsäteitä

katseeni kalpenee, heikkenee, vähenee

uinuu hiljaa mieleni värit yöhön pimeään

vielä hetken soittaa sieluni viuluaan

huolen pitää kulkijastaan

katsoo vastaan tumma taivas

yksinäiset kannot ja synkät puut

kuuluu huuruisen yön äänet 

kaikuu uudelleen viulun soinnut

ilman vilttiä seison pakkasta vastassa

ovelle asti raahauduin halauksen toivossa

tunnen hiutaleet hienovaraiset kasvojani vasten

kantavat rakkauden sävyjä luokse yksinäisten

kuun valo kauas kaikkoaa

huolen pitää matkalaisistaan

kääntyy taas ja osoittaa

aina oikeaan suuntaan