Odotin!

No voi... Sitä kun on tässä ajassa niin monenlaista yllykettä jos yllyttäjääkin, niin jääkin joskus aivan muita miettimättä hunteeraamaan menneen talven lumia ja jäitä, niitä näitä nyt sitten kun on huomaamattaan jo tarttunut hetkeen... olisiko käynyt niin, että siellä jossain joku reuhtoo itseään irti jostain... eni vei, ilta on odottamattakin tulossa vastaan kunnes katoaa yön saatellessa taasen uuteen uskollisuuteen. Totta toisinaan on vaikiata varrota vasiten jos väsyy vilkuiluun. Enempää hedelmä- kuin muitakaan pallopelejä seurailematta kyllä suosia sietää silti vielä vastaantulijoita joita kaiketi kuitenkin vielä kohtaa, tapauskohtaisesti, runon minä, jolle voi vain toivoa voimia ja jaksamista täältä käsin tämä... niitä katseita kun joskus kohtaa aivan satumaisen sielukkaita, mitä lie auroja ja auvoja muassaan joillain...