runo

Miksi kirjoittaa kauniita runoja?
Miksi täyttää lauluja sanoilla?
Miksi rakentaa siltoja kauniita?
Miksi antaa ihmisten palvella?
Mitä rakentaa taloja hienoja?
Mitä rakastaa, ja laskea tunteiden kuohuihin?
Mitä antaa ylen, ja mitä kauhistella?
Onko tätä turha enää kaunistella?
On maailma tämä ruma, mutta kaunis.
Rujo, mutta kuin ilves.
Sinnikkäästi taistelee, ja rakkautta meiltä anelee.
Mutta miksi me emme anna sitä, mitä elämämme haaveilee?
Miksi paskannamme suuhumme,
ja uskottelemme sen olevan hunajaa?
Miksi myrkkyä nielemme,
jotta tuskasta pääsemme?
Mitä me täällä oikeastaan teemme?
Miksi vihaa kylvämme,
ja mitä kuolleille lahjoitamme?
Annamme kukkia,
kedon kukkia.
Mitä kuolleet kukalla?
Miksi pyrimme kauneuteen,
ja silti aina vajoamme haureuteen?
Vavahtaa ruumiimme rujo.
Kuin pelkkä puro,
virtaa tämä elämä.
Tuskien täyttämä.
Tämä on rumaa,
Turha siitä on ajatella muuta, kaikkea muka somaa.