Kyynelten suola kirvelee haavoissa.
Ei sydämen haavoja aikakaan paranna.
Tahtoisin eiliseen takaisin palata.
Toivoisin sylisi yhä olevan avoinna.
Vaikka järki huutaa: "Hänet jo unohda,
toivosta luovu, on kaikki jo lopussa!"
on mieli turta järjen äänelle,
vain muistot ja tuska jäänyt on jäljelle.
Vaikka tiedänkin aika voi tuskaani helpottaa,
sua rakastan silti, en koskaan voi unohtaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi