Kannat vettä tuonpuoleisesta.
Sylissäsi koralli
ja sen hidas meri
täynnä hiustensa taakkaa.
Talutat punaiset vaahtonyrkit kohti itseäsi.
Rystyset ovat horisontin levyiset.
Rintaasi nousee kuoppa,
jonka pohjalla mykkä peilikuva
ei muista kuuluvansa.
Tähyät rikkinäisyyteen
mutta siellä ei ole enää kevättietä
tuomaan uutta kertojaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut