Vaikka en olekaan kovin kaunis
minä hymyilisin sinulle hyvän mielen.
Silittäisin rumaa etutukkaasi,
katsoisin salaa siroja kasvojasi,
ja rintakehää,
joka nousee ja laskee.
Minun liian pehmeään syliini saisit aina nojata.
Vaikka en olekaan kovin älykäs
minä kertoisin sinulle hienoja satuja.
Kertoisin sinulle unelmani,
kuuntelisin joka sanan omistasi.
Minä en koskaan sanoisi sinulle, ettet pärjää.
Vaikka en olekaan kovin ahkera
voisin tehdä sinulle aamiaista sunnuntaisin.
Puristaisin mehua näivettyneistä appelsiineista,
laittaisin paljon voita munakaspannuun.
Minä en koskaan nalkuttaisi sinulle petaamattomasta petistä.
Vaikken olekaan kovin hyvä,
voisin yrittää parhaani.
Antaisin sinun olla niin sinä,
ettet uskaltaisi edes arvata.
Selite:
Alkukesän tekeleitä,ja voi onneksi kyseinen jäpikkä ei nähnyt tätä runoa koskaan,olisi saattanut ylpistyä vielä hiukan lisää...Saman henkilön tiimoilta siis tämäkin kuin enemmistö uusia...Aikamoista lässytystä,mutta tietyssä mielentilassa ei muutakaan tekstiä aikaan saa:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kun ihastuu tai peräti rakastuu, silloin syntyvät runot hempeät...tämä on tunnelmaltaan tosi hyvä!
Sivut