Kun

Näinä aamuina
kun haluaisin nukkua kaksi tuntia pitempään
tuntuu kuin kohtalon oikulta
että useimmissa niistä paikoista
joihin ikävöin
kello on kaksi tuntia vähemmän.

En venyttele aamuisin
mutta hampaat pesen aina,
pimeydessä haparoin pysäkille
ja puhun tutuksi tulleen naisen kanssa
tutuksi tulleesta säästä

vaikka salaa haluaisin olla hiljaa
ja vielä enemmän salaa
puhua ihmisten outoudesta
sen ainoan ihmisen kanssa,
joka siitä tavallani
jotain ymmärtää.