Liian usein
mieleni viivähtää,
roikkuu kalpein rystysin;
Mitä tästä sanoisit?
Miten tälle nauraisit?
Vaikka muistan miettimättäkin
miten naurusi kumpuaa-
niin kovaa, että meitä käännyttiin aina katsomaan
ja minä nauroin kai eniten
silkkaa onneani
ja sitä miten hauskaksi minut sait.
Näinä vuosina olen unohtanut
niin paljon
niin tärkeää-
sinua en koskaan
enkä tätä kaikkea kulmikasta
jonka polku on sanaton.
mieleni viivähtää,
roikkuu kalpein rystysin;
Mitä tästä sanoisit?
Miten tälle nauraisit?
Vaikka muistan miettimättäkin
miten naurusi kumpuaa-
niin kovaa, että meitä käännyttiin aina katsomaan
ja minä nauroin kai eniten
silkkaa onneani
ja sitä miten hauskaksi minut sait.
Näinä vuosina olen unohtanut
niin paljon
niin tärkeää-
sinua en koskaan
enkä tätä kaikkea kulmikasta
jonka polku on sanaton.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut