Taas me jutellaan,
kahdestaan.
Kysyt, onko jokin vialla?
Vastaan ei, ei tietenkään.
Kysyt uudestaan, onko kaikki varmasti hyvin?
Taas vastaan joo joo.
Sä uskot sen totta olevan,
ethän sä voisi uskoa, että osaan valehdella.
Enkä mä valehtelekkaan,
mutta en totta puhukkaan.
Osaan vain esittää hyvin.
Sinä uskot sen mitä sanon,
et pelkää, että valehtelisin,
enkä valehtelekkaan.
Minä olen melkein oppinut uskomaan sen mitä sanot,
mutta eriasia puhutko totta,
tarkoitatko sitä ?
Selite:
Enpä osannut runo muotoon kirjoittaa..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidin tästä runosta,
jotenkin se natsasi välillä omaan elämääni.
Toistot toimivat runossasi,
kuitenkin muutama kohta jostain syystä tökki silmääni.
Mistä me voimme tietää milloin toinen puhuu totta,
varsinkin jos itse uskomme valheisiin.
Vaikutti ja aivan kuin mun elämästä tämä runo.
Suosikkeihin menee...