Revähtää, vyöryy
tumminmansininen esirippu
vuoksessa, vajannossa
olen takkuinen, kapea, mitätön
hukun näihin arpiin
pelon antimateria
aloittaa ruokailun jalkopäästä
kalvaa, kalvaa
enkä osaa enää uida
se kauhu piirtää kartoille
vain päättymiä
jyrkänteitä
railoja
repeämiä
syöpyneet luuni
eivät saa kiinni
virtaan ojentamistasi oksista
olen ainoastaan
takkuinen, kapea, mitätön
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi